Ensimmäiset päivät Englannissa

Ehdin haaveilla ulkomaille muuttamisesta vuosikausia. Reilu vuosi sitten tein sen päätöksen, että nyt on ryhdyttävä tosissaan tekemään töitä unelman toteutumisen eteen, jos oikeasti aikoisin joskus lähteä. Vuosi tehtiin paperitöitä ja lähdön valmisteluja. Viimeiset kuukaudet tuntuivat ensin matelevan, mutta lopulta viimeiset viikot ja päivät valuivat sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa. Viimein, kuluvan kuukauden yhdeksäntenä päivänä, oli aika jättää Pohjanmaan lakeudet taakse ja suunnata kohti suurta maailmaa. Lähtöä edeltävän yön vietin rakkaan ystäväni luona Helsingissä. Toistaiseksi viimeistä iltaa Suomessa vietettiin Espoon Sellosalissa Juha Tapiota kuunnellen. En usko, että viimeistä iltaa olisi paljon tuon paremmin voinut viettää. ♥

Etukäteen en jännittänyt lähtöä juuri laisinkaan. Muutamana lähtöä edeltävänä päivänä perhosia kävi välillä vatsassa kun mieleen yhtäkkiä juolahti, että tässä ollaan aikuisten oikeasti ihan pian muuttamassa ulkomaille. Ihmettelinkin mielessäni, että johan on kumma kun ei tämän enempää jännitä. Lähtöaamuna puoli kuuden jälkeen junassa matkalla lentokentälle se kuitenkin iski - aivan hirvittävä jännitys. Rakas ystäväni oli onneksi saattamassa minua lentokentälle ja hänen höpöttelynsä sai ajatukseni edes hieman muualle höyryjunan lailla takovasta sydämestäni, joka siinä vaiheessa uhkasti hypätä pois rinnasta. Mielessäni ei oikein pyörinyt muuta kuin se, että lähden ihan kohta matkaan vain menolipun kanssa. Tässä vaiheessa teki jopa hivenen mieli vain palata sillä junalla takaisin Helsinkiin, koska jännitti niin valtavasti. Etukäteen olin suunnitellut, että lentokentällä hörpin sitten sisintä lämmittävää Chai Lattea ja katselen lähteviä lentokoneita hiljalleen valkenevassa aamussa. Niinhän siinä kävi, että ystäväni oli meistä ainut, joka mitään hörpiskeli. Minua jännitti niin paljon, että meinasin oksentaa. Piia, olen pahoillani etten millään pystynyt kunnolla keskittymään keskusteluumme, vaikka edelleenkin muistan mitä noina aamuhetkinä juttelimme. Mielessäni kävin koko ajan kamppailua sen välillä, että juoksenko karkuun, oksennanko vai istunko tässä viilipyttynä ja yritän selvitä tilanteesta hengissä. Kiitos kuitenkin henkisestä tuesta! ♥

Suurin jännitys kuitenkin hälveni turvatarkastuksen läpi lähtöporteille päästyäni. Turvatarkastuksessa jouduin ensimmäistä kertaa satunnaisen huumetarkastuksen uhriksi. Itse en tosin usko tarkastuksessa olleen mitään satunnaista, sillä pienessä käsilaukussani oli melkein vuoden reseptilääkkeet, joista osa jauhemaisia inhaloitavia astmalääkkeitä. :D Onneksi en paljastunut huumekuriiriksi, joten sain jatkaa matkaa. Kolmen tunnin lento tuona hyvin varhaisena perjantaiaamuna tuntui jotenkin poikkeuksellisen pitkältä. Jännitys meinasi välillä ottaa valtaansa myös lennon aikana, eikä puolisen tuntia kestänyt ajoittainen turbulenssi lainkaan helpottanut tilannetta. Lontoon Gatwickille laskeuduttiin kuitenkin ehjin nahoin ja aikataulussa. Lentokentällä minua oli vastassa puolestani järjestetty taksi, joka vei minut lentokentältä aina sairaalalle saakka. Kuljettajana oli todella mukava mies, jonka kanssa jaksoin väsymyksestä huolimatta höpötellä koko vajaan tunnin mittaisen matkan aina määränpäähän saakka.

Sairaalalla tapasin henkilöstöhallinnon edustajan. Hän lähti esittelemään minulle asuntolaa, jossa tällä hetkellä asustelen. Sain häneltä myös tervetulopakkauksen, jonka sisältö näkyy ylläolevassa kuvassa. Todella kaunis ele hankkia ulkomailta saapuvalle vähän evästarvikkeita, jottei ensimmäisenä kaiken väsymyksen painaessa tarvitse ruokakauppaan lähteä.

Hoitajien kampus sijaitsee sairaala-alueella sairaalan välittömässä läheisyydessä. Alueella on useampi asuntola, jossa majoittuu hoitoalan ammattilaisia (hoitajien lisäksi myös lääkäreitä, kuten olen tullut huomaamaan). Samalla käytävällä kanssani majoittuu viisi muuta asukkia, joiden kanssa jaan vessan, kylpyhuoneen ja keittiön. Tälläisiä pikkuyksiköitä on tässä asuntolassa neljä, joten kaikkiaan saman katon alla meitä asuu 24. Koko talo jakaa sitten yhteisen olohuoneen ja ruokailutilan. Suomalaisen korvaan siis melkoinen järjestely vai mitä? Sairaala kuitenkin tarjoaa ensimmäisen kuukauden majoituksen ilmaiseksi, joten hirveästi ei kyllä ole varaa valittaakaan. Itse tiesin jo ennen tänne tuloa tämän olevan vain väliaikainen majoitusratkaisu, joten kyllä täällä sen välttämättömän ajan asuu. Omaa rauhaa kuitenkin on, kun on oma huone.

Ensimmäisenä päivänä kävin hyvin pikaisesti tutustumassa kaupungin keskustaan ja täydensin sairaalan tarjoamaa ruokakassia, sillä valitettavasti en itse kaikkea sen sisältöä pystynyt syömään. Sain myös perjantaina kaikki laukut purettua ja oma huone alkoi näyttämään hivenen kotoisammalta. Raskas päivä vei veronsa, joten nukkumatti kävi korjaamassa höyhensaarille jo kahdeksan aikaan illalla.

Lauantaina heräilinkin sitten virkeänä jo kukonlaulun aikaan viideltä. Johan siinä yhdeksän tuntia ehtikin nukkumaan, kun kahdeksalta silmäni illalla ummistin. Sain siis lähteä hyvin levänneenä uuteen päivään, ensimmäiseen täyteen sellaiseen Englannissa. Nautiskelin englantilaisittain aamiaiseksi paahdettua leipää ja kupillisen mustaa teetä, maidolla tietenkin. Täällä jopa ihan tavallinen kaupan musta tee on niin valtavan hyvää! Vaikka join teetä jo Suomessakin, niin täällä minusta on kuoriutunut jo kovemman luokan teen lipittäjä - vähintään kaksi kuppia on ihan must, toisinaan menee useampikin. Aamiaisen lomassa lueskelin Raamattua ja mietiskelin, että mitä sitä tänään touhuaisi.

Muistin edellispäivänä nähneeni Google Mapsissa lähialueella ison puistoalueen. Koska olin niin hyvissä ajoin hereillä ja ilma oli suomalaiseen makuun kuin morsian, päätin lähteä piipahtamaan puistossa. Tuona aamuna näin vain hyvin pienen murto-osan todella kauniista puistosta. Maisemat olivat todella kauniit ja jo aikaiseen aamulla puistossa oli paljon ihmisiä - kuka ulkoiluttamassa koiraa, kuka aamulenkillä, kuka lammenrannassa narraamassa kaloja. Koirat juoksentelivat vapaana ja lapset jahtasivat sorsia. Ilma oli niin lämmin ja keväinen, että saatoin istahtaa hyväksi toviksi lammen rantaan luontoa ihmettelemään. "Täälläkö minä nyt tosiaan asun?", ihmettelin useaan otteeseen. Kiireiden vuoksi en valitettavasti ole puistoon vielä uudelleen ehtinyt, mutta kunhan tahti tästä hivenen rauhoittuu, niin minut todennäköisesti löytää tuolta usein lenkkipoluilta. Aivan ihana paikka!

Tovin puistossa haahuiltuani alkoi nälkä jo kurnia vatsanpohjassa, kun olin aamupalan syönyt niin aikaisin. Niinpä lähdin keskustaan, joka on ihan kivenheiton päässä puistosta. Tie vei Costaan ja sille Chai Latelle, jota en jännityksissäni lentokentällä pystynyt juomaan. ;) Kahvihetken jälkeen tein vähän tarkempaa tutustumiskierrosta kaupungilla. Kävin myös yhdessä pankissa aikomuksenani avata itselleni pankkitili tänne, mutta se jäi vain aikomukseksi, sillä tilin avaamista varten pankki vaati muun muassa brittiläistä henkilötunnusta ja vahvistusta asuinosoitteestani. Se reissu pankkiin jäi siis hyvin lyhyeksi. Kävin myös Bootsissa, jota voisi ehkä parhaiten kuvailla Sokoksen kosmetiikkaosaston, apteekin ja R-kioskin risteytykseksi. Bootsista saa siis niin käsikauppa- kuin reseptilääkkeitäkin, aikakausilehtiä, pientä purtavaa ja kaikkia ihonhoitotuotteita sekä meikkejä. Jouduin ylikilojen vuoksi jättämään Suomeen yhtä sun toista, joten Bootsista ostelin sitten rasvoja, pesuaineita, vanulappuja ynnä muuta sellaista. Aivan kertakaikkisen ihana ja koukuttava kauppa ja kyllähän sinne viitisen kymppiä sai kulumaan ihan pienessä hujauksessa. Kävin viemässä ostokset asuntolalle, hengailin siellä hetken ja kävin vielä illalla kaupungilla syömässä, koska asuntolalla minulla ei mitään kunnon ruokaa ollut, eikä keittiö todellakaan ole sellainen että se kokkaamaan kutsuisi.

Sunnuntaina olin suunnitellut lähteväni Lontooseen Hillsong-seurakunnan jumalanpalvelukseen. Kyseessä on todella iso seurakunta ja kokouksia on joka sunnuntai neljä. Alunperin olin suunnitellut meneväni klo 13:15 alkavaan kokoukseen. Olin kuitenkin jo niin hyvissä ajoin hereillä, että lähdin Lontooseen aamulla 9:08 lähtevällä junalla ja ehdin hyvin kirkolle klo 11:00 alkavaan kokoukseen. Tapasin siellä muutamia seurakuntalaisia joiden kanssa kävin sitten syömässä kokouksen jälkeen. Tällä kertaa en tehnyt Lontoossa mitään muuta, sillä olimme suunnitelleet tapaavamme myöhemmin muiden täällä kaksi viikkoa minua ennen aloittaneiden sairaanhoitajien kanssa. Tapasinkin osan heistä illalla asuntolamme olohuoneessa, jossa sitten vietimme muutaman tunnin jutustellen. Mukavia tyyppejä, joita on tullut nähtyä useasti ensitapaamisen jälkeenkin. Juttutuokion jälkeen olikin sitten aika alkaa hiljalleen valmistautua yöpuulle ja ensimmäiseen päivään sairaalalla. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin!

Vinkkejä IELTS-kokeeseen

Vielä itse IELTS-kokeeseen treenaillessani kokosin vinkkejä IELTS-kokeeseen valmistautumiseen sekä itse koepäivään. Jos et vielä tiedä mikä on IELTS, suosittelen ensin lukemaan aikaisemmin tekemäni postauksen "Yleistä IELTS-kokeesta". Haluat ehkä myös lukea edesottamuksistani ensimmäisellä sekä toisella yritykselläni läpäistä IELTS.

1. Tunnista omat vahvuutesi. Kokeeseen valmistautuminen kannattaa aloittaa miettimällä omat vahvuusalueet ja harjoittelemalla sen mukaan. Itse tiesin vahvuuteni olevan puhumisen ja kuuntelun saralla. Silti jostain kumman syystä käytin ensimmäisellä kerralla aivan liikaa aikaa kuunteluharjoituksien tekemiseen laiminlyöden luetun ymmärtämisen ja varsinkin kirjoittamisen harjoittelun. Luonnollisesti siis kannattaa keskittyä niihin itselle epävarmoihin osioihin ja käyttää vain vähän energiaa vahvojen alueiden treenaamiseen. Siitä kun ei ainakaan NMC rekisteröinnin suhteen ole mitään hyötyä vaikka kolmesta osa-alueesta napsahtaisi täydet pojot, jos yksi osio jää hyväksyttävän rajan alapuolelle. Kokonaisarvosana ei tässä tapauksessa ratkaise mitään.

2. Treenaa ajankäyttöä etukäteen. Haastavinta itse koetilanteessa on äärettömän tiukka aikataulu. Kirjallinen osuus on melkoinen puristus, sillä vajaan kolmen tunnin ajan keskittymisen täytyy olla aivan huipussaan ja tehtävästä toiseen täytyy edetä vauhdilla. Kannattaa siis ehdottomasti treenata kirjallisia osioita harjoitustehtävien muodossa kellon kanssa. Muutoin koetilanteessa saattaa vauhti heikkopäistä rueta hirvittämään. Hirvittihän se vaikka oli valmistautunutkin.

3. Syö kunnolla koepäivän aamuna. Varsinkin omalla ensimmäisellä yrityksellä jännitin etukäteen aivan hirvittävästi, sehän on sanomattakin selvää. Kannattaa kuitenkin tankata mahdollisuuksien mukaan hyvä ja tukeva aamupala ja vaikka napata suuhun vielä jotain ennen koetilaisuuden alkua. Tein itse suuren virheen ensimmäiseen kokeeseen valmistautuessani ja jännityksen vuoksi söin aamupalaksi vain kaksi näkkileipää. Yllätyksenä tulikin sitten, että koesaliin ei saa ottaa vesipullon lisäksi mitään muuta suun kautta nautittavaa. Melkoisessa pulassa meinasin olla, kun jo kokeen ensi minuuteilta lähtien vatsani murisi ja minulla oli ihan hirvittävä nälkä. Itse en ainakaan nälkäisenä pysty keskittymään laisinkaan ja alan voida fyysisesti pahoin, joten kaduin todella paljon surkeaa aamupalaani. Syökää siis hyvin vaikka jännittäisikin!

4. Kuuntelu: lue seuraavan osion kysymykset heti kuin mahdollista. Kuuntelua on helppo harjoitella etukäteen Youtubestakin löytyvien harjoituskuunteluiden avuilla. Nämä sisältävät usein myös viralliset välispiikit, joita varsinaisessa koenauhassakin eri osioiden välillä kuulee. Näitä on hyvä kuunnella etukäteen, koska tällöin tiedät etukäteen milloin on tärkeää kuunnella nauhalta tulevia ohjeita ja milloin voi sen sijaan silmäillä seuraavan osion kysymyksiä. Yleisesti ottaen kannattaa aina välittömästi siirtyä seuraavien kysymyksien silmäilyyn kun on edellisiin vastannut. Kuuntelunauha kun käydään läpi vain kertaalleen, eikä vastauksia näin ollen voi myöhemmin enää tarkistaa. Itse jatkaisin siis välittömästi seuraaviin kysymyksiin, koska muutoin ohi saattaa herkästi mennä useampikin kysymys vielä entisiä pohtiessa.

5. Luetun ymmärtäminen: silmäile alkuun kysymykset, vastaa helppoihin ensin. Jälleen kantapään kautta opittua. Ensimmäisellä koekerralla luin ensin annetun artikkelin ja siirryin vasta sen jälkeen kysymyksiin. Virhe. Kannattaa ehdottomasti lukea ensin kysymykset, jotta tiedät minkälaista tietoa lähteä tekstistä etsimään. Helpotusta tilanteeseen tuo se, että kysymykset poikkeuksetta (tai ainakin lähes poikkeuksetta) ovat samassa järjestyksessä kuin missä vastaukset artikkelissa esiintyvät. Näin ollen tiedät mistä kohtaa tekstiä vastausta suunnilleen lähteä etsimään. Aika luetunymmärtämisessä(kin) on melko tiukoilla, joten kannattaa ehdottomasti vastata ensin helppoihin kysymyksiin. Itse vastasin kaikissa kolmessa artikkelissa ensin kysymyksiin, joihin vastaukset löytyivät helposti. Vasta kaikki kolme artikkelia läpikäytyäni palasin vaikeisiin kysymyksiin. Näin sinulla on aikaa saada varmat pisteet ja lopuksi kalastella vielä lisäpisteitä itsellesi vaikeaksi kokemistasi kysymyksistä.

6. Tee merkintöjä koepapereihin. Varsinkin luetun ymmärtämisessä koin itselleni hyödylliseksi merkintöjen tekemisen koepapereihin. Näin sain jäsenneltyä tekstiä itselleni ymmärrettävämpään muotoon. Luetun ymmärtämisessä esimerkiksi alleviivasin osioita, joista tiesin löytäväni vastauksen tiettyihin kysymyksiin, mutten välttämättä silmä silmäilyltä osannut valita oikeaa vastausta vastausvaihtoehdoista. Merkitsin kohdan, jotta osaisin palata siihen myöhemmin. Paneuduin kohtaan sitten lopuksi, jos aikaa vielä jäi. Muista kuitenkin että kaikki vastaukset on merkittävä erilliselle vastauslomakkeelle, sillä koepaperiin tehtyjä merkintöjä ei huomioida!

7. Kiinnitä huomiota kysymysten muotoiluun. Kuullun ymmärtämisessä voisi esimerkiksi olla osio yliopistomaailmasta. Kysymyksenä olisi "Mitä tiloja yliopiston päärakennuksessa on?" Valitse kolme viidestä vastausvaihtoehdosta. Nauhalla luetellaan nuo kolme oikeaa vastausta, mutta tämän lisäksi mainitaan että uusi kirjasto on rakenteilla ja kirjasto olisi yksi vastausvaihtoehdoista. Ei siis riitä että kuulet puheen seasta oikean sanan, vaan sinun täytyy ymmärtää asiayhteys. Kysymyksessä voitaisiin pyytää myös valitsemaan ne vaihtoehdot tiloista, joita yliopiston päärakennuksessa ei ole. Mieti siis tarkoin minkälaista informaatiota kysymyksessä pyydetään etsimään ja ole myös tarkkana koemateriaalissa annetun informaation suhteen.

8. Lue tehtävänannot erittäin tarkoin! Useassa tehtävänannossa mainitaan sanamäärä, jolla osion kysymyksiin tulisi vastata. Jos sinua pyydetään vastaamaan annettuihin kysymyksiin maksimissaan kolmella sanalla, tee niin. Jos annat oikean vastauksen, mutta olet antanut sen käyttäen neljää sanaa, et saa pisteitä. Jos sinua pyydetään luetun ymmärtämisessä täydentämään tekstipätkässä olevat tyhjät kohdat, vastaukset löytyvät suoraan tekstistä, kirjain kirjaimelta. Täydennystehtävässä saatetaan pyytää myös esimerkiksi täydentämään "in the.." ja vastaus olisi "evening". Jos vahingossa kirjoitat vastaukseksi toistamiseen "in the", menetät pisteen. Ymmärräthän pointin? Lue tehtävänannot huolella ja varmista että ymmärrät, mitä sinua pyydetään tekemään!

9. Vastaa kaikkiin kysymyksiin. Kokeessa ei sakoteta vääristä vastauksista, joten jokaiseen kysymykseen kannattaa ehdottomasti vastata. Monivalintojen kohdalla saatat jopa vahingossa valita summanmutikassa oikean vastauksen. :D

10. Ole tarkka oikeinkirjoituksen kanssa. Menetät pisteen, jos olet kirjoittanut sanan väärin. As simple as that.

Vinkkilista hivenen laajeni sitä kirjoittaessa. ;) Toivon kuitenkin, että näistä vinkeistä voisi olla hyötyä jollekin kokeeseen tähtäävälle. Vastailen erittäin mielelläni myös mieltä painaviin kysymyksiin IELTS-kokeeseen liittyen!

Follow my blog with Bloglovin

Työnhaku

Seuraavaksi oli aika varsinaisen työnhaun. Olin tosiaan HCL:n kanssa päässyt siihen pisteeseen että arvoin Basildon and Thurrock University Hospitalin sekä Buckinghamshire Healthcare:n välillä. Valinta oli tehtävä kahden ilmeisen yhtä hyvän sairaalan välillä, joten lähinnä fiilispohjalta näistä kahdesta valitsin sitten tuon Basildon and Thurrock University Hospitalin. Tämä oli saanut hivenen paremman raportin CQC:n tarkastuksessa ja ajattelin myös yliopistollisten sairaaloiden yleisesti ottaen tarjoavan laadukasta hoitoa.

Ilmoitin valinnastani HCL:n edustajalle Lucialle, joka lähetti minulle sähköpostiin tarvittavia papereita täytettäväksi. Liitteenä oli perustietolomake, lääkelaskutehtäviä sekä kirjallinen tehtävä. Perustietolomakkeeseen tuli tietoja koulutuksestani, työkokemuksestani, suosittelijoistani sekä hätätapausten varalta lähimmäisteni yhteystietoja. Tämän lomakkeen liitteeksi tuli laittaa valokopio passista, tutkintotodistuksesta sekä CV:stä. Lääkelaskutehtävä sisälsi kymmenen hyvin yksinkertaista lääkelaskua sen selvittämiseksi, että ovatko NHS:n käyttämät mittayksiköt minulle tuttuja. Kirjallinen tehtävä testaa englanninkielen luku- ja kirjoitustaitoa. Jos työhaastattelijani olisivat olleet huolissaan kielitaidostani, olisi tätä tehtävää käytetty apuna päätettäessä, voidaanko minut palkata töihin. Kyseisessä tehtävässä tarkasteltiin myös sopivuuttani sairaanhoitajan työtehtävään, sillä se sisälsi paljon eettisiä kysymyksiä ja pohdintaa hoitotyöstä. Lomakkeiden täyttäminen vei oman aikansa, mutta sisällöltään ne olivat helppoja täytettäviä. Kun sain palautettua lomakkeet liitteineen takaisin Lucialle, otti hän yhteyttä Basildoniin työhaastattelun merkeissä.

Työhaastattelun varmistumista odoteltiinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa. Tänä aikana harjoittelin aktiivisesti tulevaa työharjoittelua varten. Lucia lähetti minulle sähköpostiin dokumentin, joka sisälsi yleisiä ohjeita haastatteluun valmistautumiseen sekä harjoituskysymyksiä ja mallivastauksia. Kysymykset keskittyivät ensisijaisesti minuun hoitoalan ammattilaisena (mitä kliinisiä taitoja hallitsen, miksi nautin hoitotyöstä sekä mitkä ovat vahvuuteni sairaanhoitajana), yleisestä tietämyksestäni sairaanhoitopiiriä ja sairaalaa kohtaan sekä potilastapauksia ammattitaitoni varmistamiseksi. Harjoittelimme haastattelua Lucian kanssa etukäteen puhelimitse muistaakseni kerran. Tästä sain hyviä vinkkejä varsinaista haastattelua varten ja suuntaa myös sille, mitä osioita minun kannattaisi vielä kertailla ennen tulevaa haastattelua. Näitä harjoitushaastatteluita olisi tarvittaessa voitu järjestää useampiakin, mutta hyvän kielitaitoni vuoksi en kokenut sitä tarpeelliseksi. Halusin lähinnä vain saada kokemusta minkälaisia kysymyksiä haastattelussa mahdollisesti olisi, en niinkään harjoitusta puhumista varten.

Haastattelupäiväkseni varmistui vasta haastattelua edeltävänä päivänä 2.11 klo 14:30. Melkoisen jännät paikat oli tuossa vaiheessa. Treenailin vielä haastattelua edeltävän illan haastatteluun tekemieni lyhyiden muistiinpanojen avulla. Haastattelupäivänä lähdin töistä hyvissä ajoin, jotta ehtisin vielä valmistautua haastattelua varten, jonka oli määrä tapahtua Skypen välityksellä. Vähän jälkeen kahden sain tietää, että haastattelijat Englannin päässä olivat vähän myöhässä aikataulusta ja joutuisin odotella arviolta 20 minuuttia ylimääräistä. Puoli kolmen jälkeen sitten tuli tieto että heillä on jotain teknisiä vaikeuksia, joita selvitellään paraikaa, mutta haastattelun alku venyisi parhaimmillaan vielä tunnin verran. Tässä vaiheessa aloin olla jo hermoraunio. Kun on kaiken energian ja ajatukset ladannut tuohon yhteen hetkeen, jonka oli alunperin määrä koittaa puoli kolmelta, tuntui kuin pää leviäisi käsiin. Olin aivan varma etten saisi enää koottua itseäni haastattelun alkuun, vaan se menisi totaalisesti penkin alle. Oli jotenkin hermoja raastavaa odotella haastattelua, kun ei ollut mitään aavistusta siitä mihin aikaan haastattelu alkaisi. Niinpä vain istuin tietokoneen ääressä tuota puhelua odottaen. Lopulta haastattelu pääsi alkamaan suunnilleen 40 minuuttia alkuperäistä aikaa jäljessä.

Itse haastattelu meni omasta mielestäni todella hyvin. Minua haastatteli kaksi sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä. Toinen oli henkilöstöhallinnon ihmisiä ja toinen koulutuspuolen osaaja. Haastattelu kesti kokonaisuudessaan 20 minuuttia. Haastattelussa minua pyydettiin kertomaan itsestäni ja taustoistani, millä erikoisalalla haluaisin työskennellä ja miksi, mitkä ovat vahvuuksiani sekä mitä kliinisiä taitoja minulla on. Tämän lisäksi minulle kerrottiin muutama potilastapaus ja minun täytyi kertoa miten kussakin tilanteessa toimisin ja miksi. Lopuksi sain vielä esittää mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Haastattelijat olivat todella rentoja ja mukavia ihmisiä. Ilmapiiri haastattelun ajan oli todella rento ja kun pienen alkujännityksen jälkeen pääsin vauhtiin, oli kaikki jännitys tipotiessään. Minulla ei ollut mitään vaikeutta ymmärtää kuulemaani ja pystyin kertomaan ajatukseni takeltelematta tai jäätymättä kesken kaiken. Kaikenkaikkiaan haastattelu oli äärettömän positiivinen kokemus. Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että saisin tietää haastattelun tuloksista jo myöhemmin kuluvan iltapäivän aikana.

Vain puolisentoista tuntia haastattelun päättymisen jälkeen puhelimeni soi. Lucia oli saanut palautteen haastatteluani koskien ja soitti nyt ilmoittaakseen tuloksista. Olin aivan kauhusta jäykkänä, eivätkä Lucian alkusanat luvanneet kovin hyvää: "Sain palautteen haastattelustasi. Se ei mennyt hyvin". Tuossa vaiheessa sydän tippui rinnasta jonnekin nilkkojen tasolle. Miten niin ei mennyt hyvin? Minulle oli jäänyt niin hyvä fiilis haastattelusta! Mikä oli mennyt pieleen? Mitä nyt? Ei kai tässä auta kuin yrittää napata uutta matoa koukkuun. Nämä kaikki ja monet muut ajatukset risteilivät mielessäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes Lucia lisää: ..Se meni loistavasti!" Et ole tosissasi? Meinasin juuri hetki sitten saada sydänkohtauksen! Kuinka tällaisesta asiasta edes voi vitsailla? Lucia kertoi haastattelijoiden olleen todella vakuuttuneita persoonastani ja, heidän sanoin, loistavasta kielitaidostani. He kuulema odottavat jo malttamattomana sitä, että pääsen aloittamaan työt.

Minä tein sen! Minä sain sen työpaikan! Olin niin hämmentynyt ja sanaton, että Lucia kysyi minulta että olenko tyytyväinen tähän lopputulokseen. Ai minäkö tyytyväinen? Sinä kerrot minulle juuri että olen saanut työpaikan paikasta jonne eniten halusin, ensimmäisen haastattalun perusteella! Totta kai minä olen tyytyväinen! Olen niin häkeltynyt että ensimmäistä kertaa elämässäni en edes osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Tärisin koko puhelun ajan. Vasta myöhemmin muistin kysyä Lucialta, että oliko kyseessä vakituinen paikka. Kyllä, olin saanut juuri vakituisen työpaikan Englannista. Se oli sitten vihdoin varmaa, minä muutan maaliskuussa Englantiin!

Profco vai HCL Permanent?

NMC rekisteröintiprosessin ohella aloin hiljalleen myös työnhakuprojektiin. Syyskuuhun saakka olin tehnyt yhteistyötä ainoastaan yhden rekrytointitoimiston, Profcon, kanssa. Elokuussa sain kuitenkin Suomalaiset sairaanhoitajat Englannissa -ryhmän kautta Facebookissa kuulla HCL Permanent -rekrytointitoimistosta, joka mainostaa sivuillaan itseään seuraavasti:

HCL Permanent is one of the UK's leading suppliers of nurses and doctors for permanent positions. Our dedicated teams work with our candidates to provide the roles they need, where they want to work and when they need them. We are proud of the working relationships that we have built with our candidates and clients alike. For more than 10 years, we’ve been building a formidable reputation for service excellence and have set the standard in compliance assurance.

Syyskuun puolivälissä olin ensimmäisen kerran yhteydessä HCL:n edustajaan Luciaan ja yhteistyö alkoi nopeasti. Lucia soitti minulle jo seuraavana päivänä siitä kun sain häneltä vastauksen Facebook-viestiini. Puhelumme perusteella Lucia oli yhteydessä HCL:n yhteistyösairaaloihin ja kyseli paikkoja minua kiinnostaville osastoille. Tämän perusteella hän tarjosi minulle mahdollisia työpaikkoja kolmesta eri sairaalassa, joista kaksi olivat niin sanotusti tavallisia sairaaloita ja kolmas keuhkosairauksiin erikoistunut osin julkinen, osin yksityinen sairaala. Keuhkosairauksista en ole juurikaan kiinnostunut ja tarjottu paikka olisi vaatinut alan erityisosaamista, joten se ei ollut aivan minun juttuni. Näin ollen jäin pohtimaan kahden jäljelle jäävän sairaalan välillä, jotka olivat Basildon and Thurrock University Hospital sekä Buckinghamshire Healthcare.

Ennen sairaalan valintaa oli kuitenkin tehtävä valinta Profcon ja HCL:n välillä. Sain Lontoossa työskentelevältä suomalaiselta sairaanhoitaja ystävältäni vinkkiä Care Quality Commission:sta, joka on riippumaton terveyden- ja hyvinvoinnin valvoja Englannissa. Care Quality Commission pitää huolen, että terveys- ja hyvinvointipalveluiden tuottajat tarjoavat ihmisille hoitoa, joka on turvallista, tehokasta, inhimillistä sekä korkealaatuista. CQC rohkaisee palveluntuottajia myös parantamaan tarjoamiaan palveluita. Care Quality Commission tekee tarkastuskäyntejä sairaaloihin ja tarkastyskäynneistä kootaan raportti, joka tulee kaikkien nähtäksi heidän sivuilleen. Tarkistuksen pääteemoja ovat turvallisuus, tehokkuus, hoitotyö, reagointi ja johtaminen.

Tarkastelin Care Quality Commissionin tekemiä raportteja sekä Profcon että HCL:n tarjoamiin sairaaloihin ja HCL veti tässä tapauksessa kyllä huomattavasti pidemmän korren. Kustakin sairaalasta tehtyjen raporttien etusivuilla on värikoodein yhdellä silmäyksellä nähtävissä raporttien tulos. Siinä missä HCL:n sairaaloiden etusivut näyttivät kutsuvan vihreiltä, Profcon sairaaloiden raportit hohtivat kaikki punaisena kertoen riittämättömästä tasosta lähestulkoon jokaisen eri osa-alueen kohdalla. Tämä yhdistettynä kuulemaani palautteeseen kyseisistä sairaaloista siellä töitä tekevien suomalaishoitajien toimesta, oli päätös hyvin nopeasti sinetöity. Profco sai tällä erää jäädä ja jatkoin yhteistyötä HCL Permanentin kanssa.

En halua missään nimessä mustamaalata Profcoa ja heidän toimintaansa, mutta ainakaan tuolla hetkellä sairaalat joihin he rekrytoivat hoitajia, eivät herättäneet minussa suurta luottamusta. Tiedän kuitenkin että useat hoitajat ovat lähteneet Profcon kautta töihin ulkomaille olleen 100% tyytyväisiä heidän toimintaansa. Profcon edustaja Celia oli myös todella avulias koko ulkomaaprojektini alkupuolen ajan ja sain häneltä mittaamattoman arvokasta apua muun muassa NMC rekisteröinti -papereiden täyttämiseen. Haluan vain tuoda asian esille, jotta jokaisella lähtöä suunnittelevalla hoitajalla olisi mahdollisuus tutustua puolueettomasti tehtyihin raportteihin sairaaloista ja tehdä tämän perusteella päätöksiä ottamatta vastaan sikaa säkissä.

NMC rekisteröinti

NMC on lyhenne sanoista Nursing & Midwifery Council. Väittäisin että se melko lailla vastaa Suomen Valviraa. NMC pitää rekisteriä sairaanhoitajista ja kätilöistä, jotka työskentelevät Englannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. NMC asettaa myös standardit koulutukselle sekä toiminnalle, jotta jokainen sairaanhoitaja ja kätilö voisi antaa laadukasta hoitoa läpi heidän uransa.

Nursing & Midwifery Council huolehtii myös että sairaanhoitajat ja kätilöt pitävät tietonsa ja taitonsa ajantasalla ylläpitävät näinollen NMC standardeja. NMC:n ylläpitämä rekisteri kattaa sairaanhoitajat ja kätilöt, joilla on lupa harjoittaa ammattiaan Isossa-Britanniassa.

IELTS:n läpäisyn jälkeen oli siis vuorossa sairaanhoitajaksi rekisteröityminen. Rekisteröitymisen olisi voinut hyvin aloittaa jo ennen IELTS-koetta, kuten eräs ystäväni teki. Minä en kuitenkaan tohtinut aloittaa prosessia ennen kuin olin saanut tarvittavat arvosanat IELTS-kokeesta, koska pelkäsin etten koskaan läpäisisi kielikoetta. Rekisteröityminen on kuitenkin hyvä aloittaa hyvissä ajoin, sillä jo pelkästään tarvittavien papereiden kokoaminen hakemukseen vei itseltäni runsaan kuukauden päivät. Toki paperit saa tarvittaessa koottua kasaan huomattavasti nopeamminkin, mutta kun sivussa piti hoitaa kokopäivätyö sekä muu elämä, vei homma yllättävän paljon aikaa. Hakemuksen käsittely Lontoon päässä saattaa pisimmillään viedä aikaa kuulopuheiden mukaan jopa puoli vuotta, joten tähänkin kannattaa varautua jos haluaa rekisteröinnin olevan hoidettuna töiden aloittamiseen mennessä.

Itse rekisteröityminen on sinällään melko yksinkertainen prosessi, mutta se vaatii aikaa, viitseliäisyyttä ja myös melkoisesti rahaa. Onneksi Profco antoi selkeät ohjeet tarvittavista asiakirjoista ja niiden hankinnasta. Rekisteröintiä varten tarvitset seuraavat dokumentit:

1. Notarisoidut kopiot tutkintotodisuksesta alkuperäiskielellä sekä englanninkieliset käännökset. Englanninkielisen käännöksen tulee olla virallisen kielenkääntäjän leimalla varustettu. Tässä kohtaa pääsin itse kohtalaisen helpolla, koska tutkintoni on englanninkielinen ja näinollen sain automaattisesti valmistuessani tutkintotodistuksen sekä suomen- että englanninkielisenä. Otin siis näistä vain kopiot ja hain niihin allekirjoituksen ja leiman julkiselta notaarilta.
2. Englanninkielinen todistus ammatinharjoittamisen oikeudesta, European Certificate of Current Professional Status. Tämän todistuksen saa tilattua englanninkielisenä suoraan Valviralta. NMC hyväksyy tämän liitteeksi rekisteröintipapereihin Certificate of Good Character -allekirjoituksen sijasta. Tämä todistus taisi olla voimassa kolme kuukautta.
3. Rikosrekisteriote. Tämän saa tilattua suoraan netistä.
4. Notarisoitu kopio voimassa olevasta passista.
5. Syntymätodistus. Itselläni ei ainakaan syntymätodistusta ole enää tallella, joten tähän hankin maistraatista englanninkielisen otteen väestörekisteristä. Väestörekisteriotteessa näkyy hakijan nimi, syntymäaika, kotikunta ja nykyinen asuinkunta. Otteessa näkyy myös vanhempien nimet, syntymäajat ja koti- sekä asuinkunnat. Tämä käy hakemukseen syntymätodistuksen sijasta.

Hakemuksen kannattaa lähettää ainoastaan notarisoidut kopiot, eikä alkuperäisia asiakirjoja, sillä NMC ei palauta heille lähetettyä asiakirjoja. Itse lähetin alkuperäisenä todistuksen ammatinharjoittamisen oikeudesta tämän rajallisen voimassaolon vuoksi. Väestörekisteriotteen lähetin myös alkuperäisenä, koska en uskonut tarvitsevani sitä myöhemmin. Rikosrekisteriotteen lähetin notarisoituna, koska ajattelin tulevan työnantajan kysyvän sitä kuitenkin. Jouduin vielä kuitenkin myöhemmin tilaamaan uuden otteen, koska työnantaja vaati todistusta, joka on päivätty lokakuussa tai sen jälkeen. NMC-papereita varten tilaamani rikosrekisteriote oli päivätty syyskuussa, joten se ei enää kelvannut.

Mitäs tämä kaikki lysti sitten maksoi? Maistraattiin meni kaikkinensa 42 euroa, englanninkielinen todistus ammatinharjoittamisen oikeudesta korotti kukkaroa 90 euron verran ja rikosrekisteriote maksoi 12e. Papereihin tarvitsi myös allekirjoituksen lääkäriltä, joka totesi minut työkykyiseksi. Tämä lääkärikäynti maksoi 20,90e. Tässä vaiheessa NMC:lle maksettiin myös 110 punnan (n. 130 euron) suuruinen hakemuksen käsittelymaksu. Pelkkä rekisteröintiprosessi itsessään tuli siis maksamaan karkeasti laskettuna 300e. Tämän lisäksi rekisteröintiin liittyviä kuluja tuotti tietenkin IELTS-kielikoe, jonka yksi istunto maksoi 235e. Maksoin myös juuri NMC:lle 120 punnan (140 euron) rekisteröintimaksun, joka on ilmeisesti vuosittainen. Ihan halvalla ammattipätevyyksien tunnistamisessa ei siis pääse ja itselläni meni kyllä muutaman kuukauden palkasta kaikki ylimääräinen ja vähän säästöjäkin tämän prosessin läpivientiin. Rahanmenoon kannattaa siis varautua.

Lähetin rekisteröintihakemuksen Englantiin 20. lokakuuta. Jännitin melkolailla että ehtiikö NMC käsitellä hakemukseni ennen muuttoani, onneksi turhaan. Sain 21. marraskuuta, tasan kuukausi hakemuksen lähettämisen jälkeen, postia että hakemukseni on hyväksytty. Tänään lähetin vielä yhden paperin Lontooseen ja tämän käsittelyn jälkeen minulle pitäisi tulla paluupostissa PIN-numeroni, jolla lunastan paikkani NMC:n rekisterissä ja olen näin ollen laillistettu ammatinharjoittaja myös Iso-Britanniassa. Kuinka jännää!

IELTS 13.8.2016

Ensimmäisen IELTS-kielikokeen tulosten julkistamisen jälkeen oli miltei välittömästi suunnattava katseensa seuraavaan koekertaan. Tulokset ensimmäisestä kokeestani sain heinäkuun ensimmäinen päivä ja toisen yrityksen varasin heti elokuun 13. päivälle. Vaikka koe ei ensimmäisellä kerralla mennytkään läpi, ei tuo istunto ollut laisinkaan turha (vaikka se 235e:n koemaksun maksaminen kahteen kertaan turhauttavaa olikin). Toiseen kertaan saattoi lähteä aivan erilaisin fiiliksin, kun tiesi tasan tarkkaan minkälainen koe on ja mitä päivältä odottaa. Tiesin omat heikkouteni ja vahvuuteni. Ensimmäisen kerran tulosten perusteella kuunteluun ja puhumiseen oli turha käyttää energiaa. Toisaalta koin myös luetun ymmärtämisen harjoittelemisen melko turhaksi, sillä lukutaito minulta kyllä löytyy, lopputulos riippuisi paljolti siitä minkälaisia artikkeleita kokeessa on. Toki nopeaa lukutaitotekniikkaa voi aina treenata. Kirjoitusosio oli se johon olin kaikkein vähiten ehtinyt ensimmäisellä kerralla harjoitella ja joka myös tuotti eniten vaikeuksia. Toista koekertaa varten ensisijalla oli siis nopean tekstinsuoltamisen treenailu kahta kirjoitustehtävää varten.

Ensimmäiseksi lähdin miettimään jatkaisinko treenailua itsekseni vai kokeilisinko jotain valmennuskurssia. Sinällään kokeeseen itsenäisesti treenaaminen on ihan mahdollista netistä löytyvän laajan materiaalin ansiosta, mutta kirjoitusosion harjoittelemisen koin jokseenkin hankalaksi. Toki kirjoittamista voi itsekseen harjoitella, mutta ongelmana on se, ettei oikein tiedä minkälaista kielioppi- ja sanasisältöä tarkastajat esseihin hakevat, jotta tarvittavan arvosanan tuosta osiosta saa. Mietin myös mahdollisuutta kokeilla kokeen läpäisemistä vielä kertaalleen itsenäisesti ja jos toisenkin kerran epäonnistuisin kokeen läpäisemisessä, ottaisin kolmannella kerralla avukseni valmennuskurssin. Ei tarvinnut kuitenkaan kauhean kauan kustannuksia laskeskella kun tulin siihen tulokseen, että tähän toiseen kertaan ladataan kaikki paukut mitä mahdollista on tähdäten siihen, että kolmatta kertaa ei enää tule.

Valmennuskursseja IELTS-koetta varten lienee internetin ihmeellisessä maailmassa laaja kirjo, mutta itse harkitsin ainoastaan yhtä suositusten perusteella. IPass IELTS -sivusto tarjoaa useita erilaisia kursseja eri tarpeisiin. Itse valitsin IELTS Express -kurssin. Kuukauden kestävän kurssin aikana harjoitellaan kokeen jokaista neljää osiota varten laajojen harjoitusmateriaalien avulla. Kurssi sisältää kuuntelu- ja lukuharjoitteita oikeine vastauksineen, puheosion harjoittelua iPass tutorin kanssa Skypen välityksellä, sekä kuusi kirjoitusharjoitusta joihin sai tutorilta sekä kirjallisen että videopalautteen oman suorituksensa parantamiseksi. 30 päivän kurssin hinta on 95e, josta ainakin vielä tällä hetkellä saa 10% alennuksen tekemällä sivustolla kielitasotestin.

Seuraavan kuukauden ajan siis opiskelin intensiivisesti elokuussa koettavaa koetta varten. Vaikka tarvitsin harjoitusta oikeastaan vain kirjoitusosiossa, antoi harjoitusten tekeminen ja skypehaastattelut varmuutta myös kokeen muiden osioiden kanssa. Esseistä saatu palaute oli äärettömän arvokasta ja antoi suuntaa sille minkätasoista teksiä arvosanan 7.0 saavuttaminen tulevassa kokeessa vaatisisi. Kiikuin itse harjoitusesseiden kanssa jatkuvaksi aivan rajoilla ja harjoitusten keskimääräinen arvosana taisi yhtä kertaa lukuunottamatta olla aina siinä 6.0-6.5 pinnassa. Stressasin melko paljon että jos rahkeeni eivät kertakaikkiaan näin nopealla aikataululla riittäisi tarvittavan arvosanan saavuttamiseen. Muistaakseni myös luetun ymmärtämisen koeharjoitteluiden arvosanat keikkuivat rajoilla läpäisemisen suhteen. Kokeeseen lähdettiin kuitenkin asenteella että nyt mennään päätyyn saakka tuli mitä tuli. Voi kuinka olisinkaan etukäteen tiennyt kuinka paljon tätä ajatusta viikonlopun aikana tarvittiinkaan!

Perjantaina 12.8 aloitin matkan kohti Helsinkiä toista IELTS-koettani varten. Saavuin Helsinkiin muistaakseni iltapäivällä kahden tienoilla. Kiertelin kaupungilla muutaman tunnin kunnes pääsin kirjautumaan sisään ah-niin-ihanaan Omena-hotelliin neljältä. Tarkoitukseni oli matkan jälkeen lepäillä hotellilla hetki kunnes olin sopinut tapaavani keskustassa erästä toista IELTS-kokelasta, johon tutustuin yhdessä Facebook-ryhmässä. Hivenen ennen kuutta tein lähtöä hotellilta kohti Kamppia jutellen samalla puhelimessa parhaan ystäväni kanssa. Olin juuri lyömässä hotellihuoneen ovea kiinni takanani kun aivan salama kirkkaalta taivalta tajusin sen kaikkein pahimman tapahtuneen: minä olin jättänyt passini Jyväskylään.

Passia tarvitsee kokeessa henkilöllisyyden tunnistamiseen ja tähän tarkoitukseen ajokortti ei kelpaa. Kun olen kokeeseen ilmoittautunut passillani, ei kokeeseen hyväksytä mitään muuta henkilöllisyystodistusta. Ja tässä asiassa ei vain kerrassaan ole minkäänlaista joustoa suuntaan eikä toiseen. Ei passia, ei mitään asiaa kokeeseen. Itkuhan siinä meinasi tulla.

Ei muut kuin äkkiä puhelin laulamaan ja VR:n ja Matkahuollon sivuja pläräämään. Tulin siihen tulokseen että ei tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan sitä passia Jyväskylästä, jos aikoisin kokeen seuraavana päivänä istua. Klo 19:06, viiden tunnin Helsingissä olon jälkeen, istahdin sitten takaisin junaan ja lähdin hakemaan kotiin unohtunutta passia. Onneksi ihana ystäväni Jyväskylässä pelasti minut suuremmalta tuskalta hakemalla minut rautatieasemalta puoli 11 illalla, hakemalla kanssani passini kotoa ja viemällä minut vielä takaisin rautatieasemalle kahden tunnin odottelun jälkeen puoli yhdeksi. Puoli yhdeltä yöllä olen alkanut taittamaan matkaa takaisin Helsinkiin, jonne olen saapunut viideltä aamulla. Rapiat kaksi tuntia unta palloon hotellilla ja uuteen nousuun!

Kaikenkaikkiaan toinen istunto meni ehkä hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Kuuntelu oli aavistuksen vaikeampi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tiesin läpäisseeni sen joka tapauksessa. Ensimmäisellä kerralla vaikeuksia tuottanut luetun ymmärtäminen meni tällä kertaa huomattavasti paljon paremmin ja tiesin läpäisseeni sen kirkkaasti. Kerkesin tunnissa juuri vastata kaikkiin kysymyksiin ja pikaisesti käydä vielä vastaukseni läpi kokeen päätteeksi. Vaikeudet alkoivat kuitenkin jälleen siinä kohtaa kun olisi tunnissa pitänyt puskea kaksi akateemisesti hyväksyttävää esseetä tunnin aikarajan puitteissa. Tilastopohjaisen esseen aiheena oli erilaisten autojen myynti Australiassa muistaakseni eri vuosikymmenillä ja toisessa esseessä piti pohtia sitä että onko työntekijän valinnassa tärkeämpää akateeminen menestys vai luonne. En nyt aivan tarkalleen enää toisen esseen tehtävänantoa muista, mutta jotain tuonnepäin se oli. Jätin jälleen esseiden suunnittelun käytännössä väliin alkaen välittömästi kirjoittamaan. Tein myös toistamiseen sen virheen että käytin liikaa aikaa lyhyemmän esseen kirjoittamiseen, jolloin pidemmälle esseelle jäi aikaa vain puolen tunnin verran. Toisen esseen kohdalla oloni oli jo aivan täydellisen epätoivoinen ja olin aivan sataprosenttisen varma että feilaisin esseeosion jälleen. Viimeiseen minuuttiin saakka kuitenkin raapustelin paniikissa paperille jotain, jotta en ainakaan menettäisi pisteitä kesken jätetystä, liian lyhyestä esseestä.

Kirjallisen osion jälkeen olin käytännössä varma siitä että en läpäisisi koetta ja meinasin jo heittää hanskat kokonaan tiskiin ja mielessäni kävi jopa haastattelun väliinjättäminen. Päätin kuitenkin että kerta kun olen jo kirjallisen osion istunut ja kokeesta sen 235e maksanut (+ se passinhakureissu), vetäisin homman loppuun saakka parhaan kykyni mukaan. Haastattelusta jäikin sitten taas paljon parempi maku suuhun ja siihen oli hyvä päättää raskas koepäivä.

Kun sitten illalla klo 22:30 saavuin takaisin Jyväskylään, oli minulla takanani 36 tuntia eloa joista 15 tuntia vietin junassa tai bussissa. Eipä ole aikaisemmin voinut sanoa käyneensä Helsingissä kaksi kertaa saman päivän aikana, nyt voi. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo reissu oli kyllä aivan päätön enkä tiedä mistä olen repinyt ne voimat vetää koe kunnialla läpi passinhakureissun ja kahden tunnin yöunien jälkeen. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt että annan itsestäni 150% prosenttia kokeessa, enkä yhtään vähempää. Jollain suomalaisella periksiantamattomuudella minä sitten vein homman viimeiseen päätyyn saakka.

Kaiken tämän säädön jälkeen olin aivan totaalisen järkyttynyt nähdessäni kokeen tulokset kahden viikon piinallisen odottelun jälkeen: MINÄ SAIN KOKEESTA TARVITTAVAT ARVOSANAT!!! Olin niin varma epäonnistumisestani että olin varma että tulokset netissä olivat virheelliset. Vasta kun todistus seuraavana päivänä tipahti postiluukusta ja arvosanat olivat edelleen samat, oli minun uskottava että olin todellakin läpäissyt kokeen! Ja vaikka kuinka tuijottelin todistusta, olin silti epäuskoinen, koska minulla ei ollut laisinkaan sellainen olo että koe olisi todellakin mennyt läpi. Olin jo henkisesti valmistautunut vielä kolmanteen koetilaisuuteen ja jopa pyytänyt viikonlopun töistä vapaaksi sen vuoksi. Kolmatta kertaa ei kuitenkaan enää koskaan tullut vaan saatoin aloittaa NMC:n rekisteröintiprosessin.

IELTS 18.6.2016

Aloitin todellisen valmistautumisen ensimmäiseen IELTS-kokeeseeni melko lailla kaksi viikkoa ennen koetta. Olin päivät töissä seitsemästä kolmeen ja illat istuin koneella kokeeseen opiskellen.

Materiaalia kokeeseen löytyy netistä pilvin pimein ihan pelkästään googlaamalla. Kokeeseen rekisteröitymisen yhteydessä saa myös tunnukset Road to IELTS -sivustolle. Tunnuksilla pystyi muistaakseni rajoitetusti tutustumaan maksulliseen opiskelumateriaaliin 48 tunnin ajan. Jotain ilmaistakin opiskelumateriaalia sivusto tarjosi. Youtube oli hyvä lähde kuuntelun harjoittelemiseen, palvelusta löytyy paljon harjoitusmateriaalia eritasoisille kuuntelijoille.

Näin jälkiviisaana voin todeta keskittyneeni opiskeluvaiheessa aivan liikaa kuunteluharjoitusten tekemiseen, vaikka tiesin sen olevan vahvin osa-alueeni puhumisen lisäksi. Lukuharjoituksia tein jonkin verran. Suurin virheeni oli kuitenkin jättää epävarmin osio eli essee-osio vasta viimeiselle parille treenipäivälle sen sijaan että olisin aloittanut siitä ensimmäisenä. Tein ainoasaan yhden kokonaisen esseeharjoituksen ennen IELTS-koetta. Puhumista en varsinaisesti treenannut ollenkaan, mutta luin kyllä netistä puhe-osion rakenteesta ja mahdollisista aihealueista, jotka siinä saattaisivat nousta esille.

Kokeen ensimmäinen osio oli tosiaan kuuntelu. Jännitin kuuntelua melko lailla. Pelkäsin etten yleiseltä jännitykseltäni kykenisi keskittymään kuunteluun ja puolet nauhoista menisi kokonaan ohi. Kuuntelu osoittautui kuitenkin helpommaksi kuin ehkä mikään aikaisemmin tekemäni harjoittelukuuntelu. Kuuntelusta jäi sellainen fiilis, että siitä saattoi tulla jopa täydet pisteet. Näillä fiiliksillä oli hyvä jatkaa kokeen tekemistä.

Seuraava osio on luetun ymmärtäminen. Ensimmäinen teksti oli sisällöltään ihan kohtalaista tasoa (aihetta en nyt millään jaksa muistaa), mutta oikeiden vastausten löytäminen oli aikaavievää. Jos en aivan väärin muista, meni ensimmäisen artikkelin lukemiseen ja vastausten hakemiseen sellainen puoli tuntia. Tämä ei vaikuttanut lainkaan lupaavalta lopun suhteen sillä periaatteessa artikkeleiden pitäisi järjestyksessään siirtyä helpoimmasta vaikeampaan ja ajankäyttö kannattaisi suunnitella niin että viimeiselle tekstille jäisi eniten aikaa. Suunnitelma oli jo tässä vaiheessa siis sivuutettu ihan täysin. Siirryin toiseen artikkeliin, joka olikin sitten kolmesta se kaikkein vaikein. Artikkeli käsitteli avaruuden tutkimista kuvantamisemenetelmällä. Kyllä. Tässä vaiheessa meinasi päästä itku. Sain jotenkuten raivolla raivattua tieni artikkelin läpi ja vastattua edes jotain melkein kaikkiin kysymyksiin. Kun aikaa ilmoitettiin olevan jäljellä kymmenen minuuttia, taisin siirtyä viimeiseen artikkeliin. Tämä viimeinen artikkeli osoittautuikin yllättäen kaikkein helpoimmaksi. Artikkeli käsitteli muistaakseni entisaikojen käsityöperinteitä. Tätä artikkelia minun ei tarvinnut edes lukea kokonaan vaan ainoastaan silmäilin tekstin läpi löytäen helposti vastaukset melkein kaikkiin kysymyksiin. Viimeiset minuutit käytin sitten täydentäen vastaukset kysymyksiin, jotka olivat vielä jääneet vastaamassa.

Fiilikset eivät siis olleet mitenkään erityisen korkealla viimeiseen osioon, kirjoittamiseen, siirtyessä. Ensimmäisen tehtävän tehtävänantoa en nyt jaksa millään muistaa. Toisessa tehtävässä aiheena oli valtiot, joissa yhteiskunta kustantaa asukkailleen ilmaisen terveydenhuollon sekä koulutuksen. Asiaa täytyi pohtia sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta ja viimeiseksi antaa oma mielipide asiaan. Molempien tehtävien aiheet olivat kohtalaisen simppeleitä ja minulle jäi jopa hieman ylimääräistä aikaa tehtävien kirjoittamisen jälkeen.

Kirjallisen osion jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana kävin hakemassa lukion vieressä olevasta Salesta evästä. Olin aamulla niin jännityksissäni etten saattanut syödä kuin kaksi näkkileipää. Olikos sitten ihme, että olin kuolla nälkään jo heti kokeen ensi minuuteilta lähtien? Onko mitään hirveämpää kuin yrittää ajatella nälkäisenä?

Minun ei kauan tarvinnut odotella haastatteluaikaa, sillä se oli jo heti 14:30. Haastattelun toisen osion aiheena oli kertoa jostain vaikeasta päätöksestä, siitä kuinka se on vaikuttanut elämääni, miltä päätöksen tekeminen tuntui jne. Juttu meinasi kyllä loppua vähän kesken, koska kiirehdin melko lailla peläten että jaarittelen liikaa. :D Kaikkinensa haastattelusta jäi hyvä mieli ja tiesin, että kyllähän se ainakin läpi menisi. Muutaman kerran takeltelin ja unohtelin muutamia sanoja, mutta mitäpäs tuosta kun ei kokeessa täydellisyyttä haetakaan.

Kaikkinensa minulle jäi IELTS-kokeesta kohtalaisen hyvä fiilis. Ensimmäinen ajatus kokeen jälkeen oli se, että vaikka tämä ei läpi menisikään, niin ei koe myöskään mahdoton ole läpäistä. Tiesin varmaksi että kuuntelusta ja haastattelusta sain tarvittavat pisteet, niistä jäi niin hyvä fiilis. Luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen osalta fiilikset olivat hivenen kaksipiippuiset. Olin kohtalaisen tyytyväinen kuinka sain itseni koottua luetun ymmärtämisen aikana, vaikka toinen artikkeli meinasikin lannistaa minut täysin. Kirjoitusosion tiesin menneen kohtalaisesti, mutta epäilin onko kielioppi ja sanasto tarpeeksi monipuolista ja kehittynyttä hyvään arvosanaan. Olin melko varma että luetun ymmärtäminen ja kirjoitusosio kiikkuvat siinä rajoilla. Joko menivät juuri ja juuri läpi, tai sitten reputin juuri ja juuri.

Koehan meni lopulta sitten juuri niin kuin alustavat fiilikseni antoivat ymmärtää. Kuuntelusta sain 9.0, luetun ymmärtämisestä 6.5, kirjoittamisesta 6.5 ja puhumisesta 8.0. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua vaan sai minut entistä päättäväisemmin tähtäämään kohti unelmaani. Seuraavalla kerralla se varmasti menisi läpi!