Ensimmäiseksi lähdin miettimään jatkaisinko treenailua itsekseni vai kokeilisinko jotain valmennuskurssia. Sinällään kokeeseen itsenäisesti treenaaminen on ihan mahdollista netistä löytyvän laajan materiaalin ansiosta, mutta kirjoitusosion harjoittelemisen koin jokseenkin hankalaksi. Toki kirjoittamista voi itsekseen harjoitella, mutta ongelmana on se, ettei oikein tiedä minkälaista kielioppi- ja sanasisältöä tarkastajat esseihin hakevat, jotta tarvittavan arvosanan tuosta osiosta saa. Mietin myös mahdollisuutta kokeilla kokeen läpäisemistä vielä kertaalleen itsenäisesti ja jos toisenkin kerran epäonnistuisin kokeen läpäisemisessä, ottaisin kolmannella kerralla avukseni valmennuskurssin. Ei tarvinnut kuitenkaan kauhean kauan kustannuksia laskeskella kun tulin siihen tulokseen, että tähän toiseen kertaan ladataan kaikki paukut mitä mahdollista on tähdäten siihen, että kolmatta kertaa ei enää tule.
Valmennuskursseja IELTS-koetta varten lienee internetin ihmeellisessä maailmassa laaja kirjo, mutta itse harkitsin ainoastaan yhtä suositusten perusteella. IPass IELTS -sivusto tarjoaa useita erilaisia kursseja eri tarpeisiin. Itse valitsin IELTS Express -kurssin. Kuukauden kestävän kurssin aikana harjoitellaan kokeen jokaista neljää osiota varten laajojen harjoitusmateriaalien avulla. Kurssi sisältää kuuntelu- ja lukuharjoitteita oikeine vastauksineen, puheosion harjoittelua iPass tutorin kanssa Skypen välityksellä, sekä kuusi kirjoitusharjoitusta joihin sai tutorilta sekä kirjallisen että videopalautteen oman suorituksensa parantamiseksi. 30 päivän kurssin hinta on 95e, josta ainakin vielä tällä hetkellä saa 10% alennuksen tekemällä sivustolla kielitasotestin.
Seuraavan kuukauden ajan siis opiskelin intensiivisesti elokuussa koettavaa koetta varten. Vaikka tarvitsin harjoitusta oikeastaan vain kirjoitusosiossa, antoi harjoitusten tekeminen ja skypehaastattelut varmuutta myös kokeen muiden osioiden kanssa. Esseistä saatu palaute oli äärettömän arvokasta ja antoi suuntaa sille minkätasoista teksiä arvosanan 7.0 saavuttaminen tulevassa kokeessa vaatisisi. Kiikuin itse harjoitusesseiden kanssa jatkuvaksi aivan rajoilla ja harjoitusten keskimääräinen arvosana taisi yhtä kertaa lukuunottamatta olla aina siinä 6.0-6.5 pinnassa. Stressasin melko paljon että jos rahkeeni eivät kertakaikkiaan näin nopealla aikataululla riittäisi tarvittavan arvosanan saavuttamiseen. Muistaakseni myös luetun ymmärtämisen koeharjoitteluiden arvosanat keikkuivat rajoilla läpäisemisen suhteen. Kokeeseen lähdettiin kuitenkin asenteella että nyt mennään päätyyn saakka tuli mitä tuli. Voi kuinka olisinkaan etukäteen tiennyt kuinka paljon tätä ajatusta viikonlopun aikana tarvittiinkaan!
Perjantaina 12.8 aloitin matkan kohti Helsinkiä toista IELTS-koettani varten. Saavuin Helsinkiin muistaakseni iltapäivällä kahden tienoilla. Kiertelin kaupungilla muutaman tunnin kunnes pääsin kirjautumaan sisään ah-niin-ihanaan Omena-hotelliin neljältä. Tarkoitukseni oli matkan jälkeen lepäillä hotellilla hetki kunnes olin sopinut tapaavani keskustassa erästä toista IELTS-kokelasta, johon tutustuin yhdessä Facebook-ryhmässä. Hivenen ennen kuutta tein lähtöä hotellilta kohti Kamppia jutellen samalla puhelimessa parhaan ystäväni kanssa. Olin juuri lyömässä hotellihuoneen ovea kiinni takanani kun aivan salama kirkkaalta taivalta tajusin sen kaikkein pahimman tapahtuneen: minä olin jättänyt passini Jyväskylään.
Passia tarvitsee kokeessa henkilöllisyyden tunnistamiseen ja tähän tarkoitukseen ajokortti ei kelpaa. Kun olen kokeeseen ilmoittautunut passillani, ei kokeeseen hyväksytä mitään muuta henkilöllisyystodistusta. Ja tässä asiassa ei vain kerrassaan ole minkäänlaista joustoa suuntaan eikä toiseen. Ei passia, ei mitään asiaa kokeeseen. Itkuhan siinä meinasi tulla.
Ei muut kuin äkkiä puhelin laulamaan ja VR:n ja Matkahuollon sivuja pläräämään. Tulin siihen tulokseen että ei tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan sitä passia Jyväskylästä, jos aikoisin kokeen seuraavana päivänä istua. Klo 19:06, viiden tunnin Helsingissä olon jälkeen, istahdin sitten takaisin junaan ja lähdin hakemaan kotiin unohtunutta passia. Onneksi ihana ystäväni Jyväskylässä pelasti minut suuremmalta tuskalta hakemalla minut rautatieasemalta puoli 11 illalla, hakemalla kanssani passini kotoa ja viemällä minut vielä takaisin rautatieasemalle kahden tunnin odottelun jälkeen puoli yhdeksi. Puoli yhdeltä yöllä olen alkanut taittamaan matkaa takaisin Helsinkiin, jonne olen saapunut viideltä aamulla. Rapiat kaksi tuntia unta palloon hotellilla ja uuteen nousuun!
Kaikenkaikkiaan toinen istunto meni ehkä hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Kuuntelu oli aavistuksen vaikeampi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tiesin läpäisseeni sen joka tapauksessa. Ensimmäisellä kerralla vaikeuksia tuottanut luetun ymmärtäminen meni tällä kertaa huomattavasti paljon paremmin ja tiesin läpäisseeni sen kirkkaasti. Kerkesin tunnissa juuri vastata kaikkiin kysymyksiin ja pikaisesti käydä vielä vastaukseni läpi kokeen päätteeksi. Vaikeudet alkoivat kuitenkin jälleen siinä kohtaa kun olisi tunnissa pitänyt puskea kaksi akateemisesti hyväksyttävää esseetä tunnin aikarajan puitteissa. Tilastopohjaisen esseen aiheena oli erilaisten autojen myynti Australiassa muistaakseni eri vuosikymmenillä ja toisessa esseessä piti pohtia sitä että onko työntekijän valinnassa tärkeämpää akateeminen menestys vai luonne. En nyt aivan tarkalleen enää toisen esseen tehtävänantoa muista, mutta jotain tuonnepäin se oli. Jätin jälleen esseiden suunnittelun käytännössä väliin alkaen välittömästi kirjoittamaan. Tein myös toistamiseen sen virheen että käytin liikaa aikaa lyhyemmän esseen kirjoittamiseen, jolloin pidemmälle esseelle jäi aikaa vain puolen tunnin verran. Toisen esseen kohdalla oloni oli jo aivan täydellisen epätoivoinen ja olin aivan sataprosenttisen varma että feilaisin esseeosion jälleen. Viimeiseen minuuttiin saakka kuitenkin raapustelin paniikissa paperille jotain, jotta en ainakaan menettäisi pisteitä kesken jätetystä, liian lyhyestä esseestä.
Kirjallisen osion jälkeen olin käytännössä varma siitä että en läpäisisi koetta ja meinasin jo heittää hanskat kokonaan tiskiin ja mielessäni kävi jopa haastattelun väliinjättäminen. Päätin kuitenkin että kerta kun olen jo kirjallisen osion istunut ja kokeesta sen 235e maksanut (+ se passinhakureissu), vetäisin homman loppuun saakka parhaan kykyni mukaan. Haastattelusta jäikin sitten taas paljon parempi maku suuhun ja siihen oli hyvä päättää raskas koepäivä.
Kun sitten illalla klo 22:30 saavuin takaisin Jyväskylään, oli minulla takanani 36 tuntia eloa joista 15 tuntia vietin junassa tai bussissa. Eipä ole aikaisemmin voinut sanoa käyneensä Helsingissä kaksi kertaa saman päivän aikana, nyt voi. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo reissu oli kyllä aivan päätön enkä tiedä mistä olen repinyt ne voimat vetää koe kunnialla läpi passinhakureissun ja kahden tunnin yöunien jälkeen. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt että annan itsestäni 150% prosenttia kokeessa, enkä yhtään vähempää. Jollain suomalaisella periksiantamattomuudella minä sitten vein homman viimeiseen päätyyn saakka.
Kaiken tämän säädön jälkeen olin aivan totaalisen järkyttynyt nähdessäni kokeen tulokset kahden viikon piinallisen odottelun jälkeen: MINÄ SAIN KOKEESTA TARVITTAVAT ARVOSANAT!!! Olin niin varma epäonnistumisestani että olin varma että tulokset netissä olivat virheelliset. Vasta kun todistus seuraavana päivänä tipahti postiluukusta ja arvosanat olivat edelleen samat, oli minun uskottava että olin todellakin läpäissyt kokeen! Ja vaikka kuinka tuijottelin todistusta, olin silti epäuskoinen, koska minulla ei ollut laisinkaan sellainen olo että koe olisi todellakin mennyt läpi. Olin jo henkisesti valmistautunut vielä kolmanteen koetilaisuuteen ja jopa pyytänyt viikonlopun töistä vapaaksi sen vuoksi. Kolmatta kertaa ei kuitenkaan enää koskaan tullut vaan saatoin aloittaa NMC:n rekisteröintiprosessin.
No Comments Yet, Leave Yours!