Työnhaku

Seuraavaksi oli aika varsinaisen työnhaun. Olin tosiaan HCL:n kanssa päässyt siihen pisteeseen että arvoin Basildon and Thurrock University Hospitalin sekä Buckinghamshire Healthcare:n välillä. Valinta oli tehtävä kahden ilmeisen yhtä hyvän sairaalan välillä, joten lähinnä fiilispohjalta näistä kahdesta valitsin sitten tuon Basildon and Thurrock University Hospitalin. Tämä oli saanut hivenen paremman raportin CQC:n tarkastuksessa ja ajattelin myös yliopistollisten sairaaloiden yleisesti ottaen tarjoavan laadukasta hoitoa.

Ilmoitin valinnastani HCL:n edustajalle Lucialle, joka lähetti minulle sähköpostiin tarvittavia papereita täytettäväksi. Liitteenä oli perustietolomake, lääkelaskutehtäviä sekä kirjallinen tehtävä. Perustietolomakkeeseen tuli tietoja koulutuksestani, työkokemuksestani, suosittelijoistani sekä hätätapausten varalta lähimmäisteni yhteystietoja. Tämän lomakkeen liitteeksi tuli laittaa valokopio passista, tutkintotodistuksesta sekä CV:stä. Lääkelaskutehtävä sisälsi kymmenen hyvin yksinkertaista lääkelaskua sen selvittämiseksi, että ovatko NHS:n käyttämät mittayksiköt minulle tuttuja. Kirjallinen tehtävä testaa englanninkielen luku- ja kirjoitustaitoa. Jos työhaastattelijani olisivat olleet huolissaan kielitaidostani, olisi tätä tehtävää käytetty apuna päätettäessä, voidaanko minut palkata töihin. Kyseisessä tehtävässä tarkasteltiin myös sopivuuttani sairaanhoitajan työtehtävään, sillä se sisälsi paljon eettisiä kysymyksiä ja pohdintaa hoitotyöstä. Lomakkeiden täyttäminen vei oman aikansa, mutta sisällöltään ne olivat helppoja täytettäviä. Kun sain palautettua lomakkeet liitteineen takaisin Lucialle, otti hän yhteyttä Basildoniin työhaastattelun merkeissä.

Työhaastattelun varmistumista odoteltiinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa. Tänä aikana harjoittelin aktiivisesti tulevaa työharjoittelua varten. Lucia lähetti minulle sähköpostiin dokumentin, joka sisälsi yleisiä ohjeita haastatteluun valmistautumiseen sekä harjoituskysymyksiä ja mallivastauksia. Kysymykset keskittyivät ensisijaisesti minuun hoitoalan ammattilaisena (mitä kliinisiä taitoja hallitsen, miksi nautin hoitotyöstä sekä mitkä ovat vahvuuteni sairaanhoitajana), yleisestä tietämyksestäni sairaanhoitopiiriä ja sairaalaa kohtaan sekä potilastapauksia ammattitaitoni varmistamiseksi. Harjoittelimme haastattelua Lucian kanssa etukäteen puhelimitse muistaakseni kerran. Tästä sain hyviä vinkkejä varsinaista haastattelua varten ja suuntaa myös sille, mitä osioita minun kannattaisi vielä kertailla ennen tulevaa haastattelua. Näitä harjoitushaastatteluita olisi tarvittaessa voitu järjestää useampiakin, mutta hyvän kielitaitoni vuoksi en kokenut sitä tarpeelliseksi. Halusin lähinnä vain saada kokemusta minkälaisia kysymyksiä haastattelussa mahdollisesti olisi, en niinkään harjoitusta puhumista varten.

Haastattelupäiväkseni varmistui vasta haastattelua edeltävänä päivänä 2.11 klo 14:30. Melkoisen jännät paikat oli tuossa vaiheessa. Treenailin vielä haastattelua edeltävän illan haastatteluun tekemieni lyhyiden muistiinpanojen avulla. Haastattelupäivänä lähdin töistä hyvissä ajoin, jotta ehtisin vielä valmistautua haastattelua varten, jonka oli määrä tapahtua Skypen välityksellä. Vähän jälkeen kahden sain tietää, että haastattelijat Englannin päässä olivat vähän myöhässä aikataulusta ja joutuisin odotella arviolta 20 minuuttia ylimääräistä. Puoli kolmen jälkeen sitten tuli tieto että heillä on jotain teknisiä vaikeuksia, joita selvitellään paraikaa, mutta haastattelun alku venyisi parhaimmillaan vielä tunnin verran. Tässä vaiheessa aloin olla jo hermoraunio. Kun on kaiken energian ja ajatukset ladannut tuohon yhteen hetkeen, jonka oli alunperin määrä koittaa puoli kolmelta, tuntui kuin pää leviäisi käsiin. Olin aivan varma etten saisi enää koottua itseäni haastattelun alkuun, vaan se menisi totaalisesti penkin alle. Oli jotenkin hermoja raastavaa odotella haastattelua, kun ei ollut mitään aavistusta siitä mihin aikaan haastattelu alkaisi. Niinpä vain istuin tietokoneen ääressä tuota puhelua odottaen. Lopulta haastattelu pääsi alkamaan suunnilleen 40 minuuttia alkuperäistä aikaa jäljessä.

Itse haastattelu meni omasta mielestäni todella hyvin. Minua haastatteli kaksi sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä. Toinen oli henkilöstöhallinnon ihmisiä ja toinen koulutuspuolen osaaja. Haastattelu kesti kokonaisuudessaan 20 minuuttia. Haastattelussa minua pyydettiin kertomaan itsestäni ja taustoistani, millä erikoisalalla haluaisin työskennellä ja miksi, mitkä ovat vahvuuksiani sekä mitä kliinisiä taitoja minulla on. Tämän lisäksi minulle kerrottiin muutama potilastapaus ja minun täytyi kertoa miten kussakin tilanteessa toimisin ja miksi. Lopuksi sain vielä esittää mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Haastattelijat olivat todella rentoja ja mukavia ihmisiä. Ilmapiiri haastattelun ajan oli todella rento ja kun pienen alkujännityksen jälkeen pääsin vauhtiin, oli kaikki jännitys tipotiessään. Minulla ei ollut mitään vaikeutta ymmärtää kuulemaani ja pystyin kertomaan ajatukseni takeltelematta tai jäätymättä kesken kaiken. Kaikenkaikkiaan haastattelu oli äärettömän positiivinen kokemus. Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että saisin tietää haastattelun tuloksista jo myöhemmin kuluvan iltapäivän aikana.

Vain puolisentoista tuntia haastattelun päättymisen jälkeen puhelimeni soi. Lucia oli saanut palautteen haastatteluani koskien ja soitti nyt ilmoittaakseen tuloksista. Olin aivan kauhusta jäykkänä, eivätkä Lucian alkusanat luvanneet kovin hyvää: "Sain palautteen haastattelustasi. Se ei mennyt hyvin". Tuossa vaiheessa sydän tippui rinnasta jonnekin nilkkojen tasolle. Miten niin ei mennyt hyvin? Minulle oli jäänyt niin hyvä fiilis haastattelusta! Mikä oli mennyt pieleen? Mitä nyt? Ei kai tässä auta kuin yrittää napata uutta matoa koukkuun. Nämä kaikki ja monet muut ajatukset risteilivät mielessäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes Lucia lisää: ..Se meni loistavasti!" Et ole tosissasi? Meinasin juuri hetki sitten saada sydänkohtauksen! Kuinka tällaisesta asiasta edes voi vitsailla? Lucia kertoi haastattelijoiden olleen todella vakuuttuneita persoonastani ja, heidän sanoin, loistavasta kielitaidostani. He kuulema odottavat jo malttamattomana sitä, että pääsen aloittamaan työt.

Minä tein sen! Minä sain sen työpaikan! Olin niin hämmentynyt ja sanaton, että Lucia kysyi minulta että olenko tyytyväinen tähän lopputulokseen. Ai minäkö tyytyväinen? Sinä kerrot minulle juuri että olen saanut työpaikan paikasta jonne eniten halusin, ensimmäisen haastattalun perusteella! Totta kai minä olen tyytyväinen! Olen niin häkeltynyt että ensimmäistä kertaa elämässäni en edes osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Tärisin koko puhelun ajan. Vasta myöhemmin muistin kysyä Lucialta, että oliko kyseessä vakituinen paikka. Kyllä, olin saanut juuri vakituisen työpaikan Englannista. Se oli sitten vihdoin varmaa, minä muutan maaliskuussa Englantiin!