Ajatuksista tekoihin

Vuosi 2015 vaihtui vuoteen 2016. Tässä vaiheessa aloin miettimään, että jos olisin tosissani lähdössä ulkomaille työsopimukseni päätyttyä helmikuussa 2017, täytyisi minun pian alkaa oikeasti tekemään töitä asian eteen.

Niinpä aloin tosissani mietiskelemään asiaa. Ensimmäisenä oli tietysti päätettävä kohde jonne lähteä. Ulkomaille lähtöä oli jännittävä ajatella näin yleisellä tasolla, mutta ajatus alkoi tuntumaan pelottavan todelliselta siinä vaiheessa kun alkoi mielessään karsimaan kohteita siihen yhteen jota kohti lähteä kulkemaan. Vaikka leikittelinkin ajatuksella lähteä muun muassa Australiaan, vakavasti harkinnassa olevat kohteet olivat Brittien saaret, Irlanti, Ruotsi ja Norja. Ensimmäisenä rajasin joukosta pois Ruotsin ja Norjan, sillä olin hyvin epävarma kielitaitoni suhteen ja halusin lähteä jonnekin, missä voisin puhua englantia. Niinpä jäljellä jäivät Iso-Britannia sekä Irlanti.

Näihin aikoihin otin ensimmäistä kertaa yhteyttä Profcoon, joka on kansainvälinen terveydenhuoltoalan rekrytointitoimisto, joka rekrytoi hoitoalan ammattilaisia Lähi-itään, Australiaan, Isoon Britanniaan sekä Irlantiin. Tässä vaiheessa ensimmäisenä vaihtoehtonani oli Irlanti ja vasta toisena Iso-Britannia. Kävi kuitenkin ilmi että Irlannissa otetaan huomioon ainoastaan viimeisin työsuhde ja koska olen tällä hetkellä töissä vanhusten palvelutalossa, en voisi Irlannissa työskennellä laisinkaan sairaalan vuodeosastoilla vaan minut huolittaisiin ainoastaan työskentelemään vanhusten parissa. Jos ehdottomasti haluaisin Irlantiin sairaalaan, täytyisi minun tehdä Suomessa töitä vielä sairaalan puolella ennen lähtöä. Vanhusten kanssa työskentelemisessä ei ole mitään vikaa, enhän minä sitä olisi muuten kohta kahta vuotta tehnyt. Olen kuitenkin miettinyt että haluaisin saada kokemusta vähän muiltakin aloilta, joten mielelläni siirtyisin tässä vaiheessa työskentelemään sairaalan puolelle. En myöskään ollut halukas lykkäämään lähtöä enää yhtään pidemmälle, joten tämän ajatusketjun tuloksena luovuin Irlannista ja jäljelle jäi enää Iso-Britannia.

Työskennelläkseni Briteissä minun täytyy rekisteröityä NMC:lle (Nursing & Midwifery Council). 18. tammikuutta kuluvaa vuotta saakka rekisteröinti sisälsi vain papereiden pyörittelyä ja maistraatissa hyppäämistä, mutta vuoden alusta saakka NMC on vaatinut maahan töihin hakeutuvilta hoitoalan ammattilaisilta myös kielitaidon todistamista. Valitettavasti englanninkielinen tutkintoni ei riittänyt kielitaitoni todistamiseen, koska olin tehnyt kaikki harjoitteluni Suomessa. Niinpä ainoa vaihtoehtoni oli suorittaa IELTS.

IELTS tulee sanoista "The International English Language System". IELTS on maailman suosituin englannin kielen pätevyyden testaamiseen suunniteltu koe, jota käytetään kielitaidon testaamiseen muun muassa korkeakouluhakujen yhteydessä tai maahanmuuttajien kielitaidon testaamiseen. Kokeesta on olemassa kaksi moduulia: academic ja general. Akateemista moduulia käytetään silloin kun on tarve selvittää opiskelijan tai työntekijän kykyä sopeutua ympäristöön, jossa käyttökielenä on englanti. Yleinen moduuli keskittyy perusteiden hallitsimiseen yksinkertaisissa sosiaalisissa ja työhön liittyvissä tilantessa. Minun täytyi tietenkin tehdä tuo akateeminen moduuli. NMC vaatii että kokeen jokaisesta osiosta on saatava asteikolla 1-9 arvosanaksi vähintään 7. IELTS-kokeen neljä osiota ovat kuuntelu, luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen ja puhuminen.

Pääsiäisen aikoihin vierailin Lontoossa ja tapasin siellä nykyisin asustelevaa ja työskentelevää entistä opiskelukaveriani. Hän kertoi minulle vasta rekisteröintiprosessin aloitettuaan kuulleensa että TE-toimiston kautta on mahdollista saada rahallista tukea 18-35 -vuotias EU-kansalainen, joka hakee töitä toisesta EU-maasta. Niinpä kävin Jyväskylän TE-toimistossa tapaamassa paikallista EURES-neuvojaa, joka ohjeisti minua asian eteenpäin viemisessä. Minun ymmärrykseni mukaan kyseessä on päättyvä hanke enkä tiedä ehdinkö minäkään saada tukea tutkintoni tunnistamiseen, koska minulla täytyisi olla tuleva työnantaja tiedossa jo marraskuun loppuun mennessä. Tämän lisäksi tukea voi saada haastattelumatkaan, uuten maahan asettautumiseen tai muuttoon, sekä kielikoulutukseen. Tällä hetkellä en itsekään tiedä voiko noita muita tukia saada vielä marraskuun jälkeenkin. Aion kuitenkin selvitellä asiaa.

Koska en rohjennut aloittaa rekisteröintiprosessia ennen IELTS-kokeen hyväksyttyä suorittamista, oli seuraava konkreettinen askel kokeen tekeminen. Ilmoittauduin koetilaisuuteen Helsingissä 18.6. Siitä kuitenkin lisää seuraavalla kerralla. :)

Taustoja

On  vaikea sanoa mihin saakka unelmani ulkomaille muuttamisesta oikein juontavat. Olen jo hyvin nuoresta saakka ollut kiinnostunut kielistä ja aloin varmaankin jossain yläasteen tienoilla käyttää englannin kieltä aktiivisemmin muun muassa lukemalla ja katsomalla englannin kielisiä sarjoja. Matkustuskärpänen minua ei päässyt kovin aikaisin puremaan sillä ennen täysi-ikäistymistäni olin käynyt ainoastaan kaksi kertaa Ruotsissa (joista toisella kerralla kävimme laivasta vain hetken Tukholman satamassa) ja kerran Virossa opintomatkalla lukioaikana. Ensimmäisen kunnon ulkomaanmatkani tein vasta kolme vuotta takaperin vuonna 2013 matkustaessani viikoksi yksin Lontooseen. Pala sydäntä tosin jäi sinne reissulle saman tien.

Suuren askeleen kohti mahdollista ulkomailla asumista otin aloittaessani kansainväliset sairaanhoitajan opinnot syksyllä 2011. Tutkintoni on siis kokonaisuudessaan englanninkielinen. Yllättävää kyllä, en ollut vaihdossa ulkomailla opintojeni aikana. Yritin kyllä lähteä vaihtoon hyvän opiskelukaverini kanssa mutta niin monien mielenkiintoisten kohteiden suljettua ovensa päätin jäädä jatkamaan opintojani Suomeen opiskelukaverini lähtiessä kolmeksi kuukaudeksi Unkariin. Suomeen jääminen oli kohdallani äärettömän hyvä ratkaisu enkä kadu hetkeäkään etten sitten lopulta lähtenytkään vaihtoon. Jo tässäkin kohtaa ajattelin mielessäni ja ehkä jo ääneenkin, että ehtiihän sitä sitten valmistumisenkin jälkeen ulkomaille lähteä.

Ulkomaille lähtemisestä tuli juteltua vuosien aikana monenkin opiskelukaverin kanssa. Tuskin kenellekään oli mikään yllätys että kansainvälisyys ja ulkomaille muutto opintojen jälkeen oli monen mielessä kun kerta englanninkielisiä opintoja oltiin suorittamassa. Tuolloin lähtö oli vielä kuitenkin hyvin kaukainen ajatus ja unelma jonka toteutumisesta ei edes ollut mitään takeita. Jollain tavalla en vielä tuolloin tohtinut edes tosissani ajatella että joku päivä oikeasti lähtisin jonnekin. Kerroin kyllä haaveistani monelle, mutta uskoin melko vankasti niiden myös jäävän haaveiksi.

Joulun alla vuonna 2014 minä sitten valmistuin sairaanhoitajaksi. Sain välittömästi töitä ja aloitin työt pätevänä sairaanhoitajana heti loppiaisen jälkeen vuonna 2015. Tässä vaiheessa olin kyllä jo vakavammin alkanut miettimään ulkomaille lähtöä, mutta lakaisin ajatukset toistaiseksi vielä maton alle sillä ajatuksella että täytyy nyt ensin kerätä vähän työkokemusta ja rahaa mahdollista lähtöä varten.

Syksyllä 2015 otin yhden konkreettisen askeleen tulevaisuutta ajatellen ilmoittautumalla kansalaisopiston ruotsinkielen preppauskurssille. Tuolloin en vielä tarkkaan tiennyt minne haluaisin lähteä ja mielessäni pyörivät englanninkielisten maiden lisäksi muun muassa Ruotsi ja Norja, joten halusin pitää nämä ovet avoinna kertaamalla ruotsin kieltä.

Tässä vaiheessa myös entiset opiskelukaverini alkoivat suunnittelemaan ulkomaille muuttoa tai muuttamaan ulkomaille töiden perässä. Yksi lähti Sveitsiin, toinen Lontooseen. Mielessäni mietin opiskelukavereideni ottaneen sen suuren askeleen jota itse suunnittelin, mutta tässä vaiheessa en ollut vielä edes varma että tohtisinko oikeasti määrätietoisesti lähteä tekemään itse töitä saman eteen. En tiedä mistä nämä ajatukset johtuivat. Jollain tavalla kaiketi ajattelin että enhän minä nyt kuitenkaan oikeasti minnekään lähtisi.

Työsopimukseni kotihoidossa oli päättymässä marraskuussa 2015 ja jälleen täytyi miettiä että mitäs sitten ja minkälaisella aikataululla. En edelleenkään ollut päättänyt mitään varmaa mutta ympäripyöreästi mietiskelin että voisin kenties lähteä ulkomaille kesällä 2016. Tuolloin nykyinen työnantajani oli tarjoamassa minulle töitä noin neljäksi kuukaudeksi keväälle 2016. Sitten kävikin niin että töitä tarjottiin helmikuulle 2017, yli vuodeksi. Mietiskelin asiaa pitkään ja hartaasti tullen siihen tulokseen että kyllä minä nyt otan tuon sijaisuuden vastaan ja lähden sinne ulkomaille sitten tämän jälkeen keväällä 2017. Sain jälleen vähän lisäaikaa miettiä asiaa ja kerätä rohkeutta unelmien todeksi laittamiseen.

Uuden alku

Hei kaikille ja tervetuloa blogini pariin! Nimeni on Jenna, olen 23-vuotias naisenalku Jyväskylästä. Synnyin ja vartuin Etelä-Pohjanmaalla pienessä reilun kolmentuhannen asukkaan pikkupitäjässä, kunnes muutin Jyväskylään opintojen perässä melko lailla tasan tarkkaan viisi vuotta sitten ollessani vielä vasta pikkuruinen 18-vuotias tyttönen. Opiskelin sairaanhoitajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa englanninkielisessä koulutusohjelmassa ja valmistuin sairaanhoitajaksi joulun alla vuonna 2014.

Valmistumisen jälkeen aloitin työt tammikuussa 2015 kotisairaanhoitajana Jyväskylässä ja teinkin niitä töitä saman vuoden marraskuun loppuun saakka. Joulukuussa 2015 aloitin työt nykyisessä työpaikassani 67-paikkaisessa vanhusten palvelutalossa, jossa minulla on töitä vuoden 2017 helmikuun loppuun saakka. Keväällä 2017 minulla on suurena haaveena muuttaa Britteihin töihin.

Täällä blogissani minun tarkoitukseni on kertoa matkastani kohti tuota unelmaa. Blogi toimii päiväkirjana itselleni, mahdollisen muuton jälkeen kuulumisväylänä perheelle, sukulaisille sekä ystäville ja toivottavasti kenties myös apuna ja innostajana muille Britteihin muuttoa suunnitteleville, eritoten hoitoalan ihmisille.

Toivon että viihdyt blogini parissa ja palaat tänne vielä uudelleen. Olisi myös todella mukavaa jos jättäisit merkin vierailustasi kommenttiboxin puolelle. Minulle voi myös lähettää sähköpostia etusivun ylälaidassa olevan sähköpostinamiskan kautta. Jos tämä reitti jostain syystä tuottaa ongelmia, sähköpostiosoitteeni on jennasinikka(at)outlook.com.