Home sweet home

Agencyn kautta Englantiin sairaanhoitajiksi tuleville ulkomaalaisille tarjotaan usein asuinpaikkaa sairaalan asuntolasta. Asuntolassa saa myös usein asua ilmaiseksi sairaalasta riippuen esimerkiksi yhden tai kahden kuukauden ajan. Työpaikan varmistuessa minulta kysyttiin haluaisinko muuttaa sairaalan asuntolaan, jossa saisin asua ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Vastasin kysymykseen epäröimättä myöntävästi. Tiesin alusta saakka haluavani muuttaa ensin asuntolaan. Näin säästyisin yhdeltä stressitekijältä ennen lähtöä, kun ei etänä tarvitsisi kaiken muun lisäksi asuntoasioita vielä hoitaa. Tiesin ettei asuntoja kannattaisi täältä, niinkuin ei muualtakaan, sokkona näkemättä vuokrata, koska huijareita on vuokrasivustot pullollaan. Olen myös Suomessa opiskeluaikojen alusta lähtien kärsinyt asteittain pahenevista sisäilmaongelmista, joten myös tästä syystä minun täytyi päästä katsomaan asuntoa paikan päälle. Asuntolassa tapaisin myös muita sairaalassa työskenteleviä hoitajia ja muita minun kanssani samoihin aikoihin aloittaneita ulkomaalaisia hoitajia. Näin ollen näin asuntola-asumisen alkuun erittäin järkevänä ratkaisuna ulkomaille muuttaessani.

Myönnettävä kuitenkin on, että en minä kyllä täysin osannut varautua siihen minkälainen asumus minua täällä Englannissa vastassa olisi. Muistan kun matkan jäljiltä väsyneenä sairaalan henkilöstohallinnon edustaja lähti saattamaan minua sairaalan alueella olevalle asuntola-alueelle. Hän jätti minut parkkipaikalle odottelemaan hetkeksi, kun hän kävisi hakemassa avaimet asuntolaan. Muistan katselleeni edessäni olevia tiilirakennuksia ja ajatelleeni, että toivottavasti nuo eivät ole niitä asuntoloita. No, tottahan kai ne olivat. Asuntolaan sisään astuessamme ensimmäisinä fiiliksinä olivat lähinnä järkytys ja epäusko. Ihan oikeastiko minun pitäisi asua täällä? Järkytyksen saattoi luultavasti lukea kasvoiltani, sillä henkilöstöhallinnon edustaja sanoi ettei asuntola kummoinen ollut, vastasi kuulema lähinnä paikallisia opiskelija-asuntoja. Mielessäni mietin etten koskaan Suomessa opiskeluaikanani asunut edes puoliksi näin hirvittävässä paikassa. Ensifiiliksien perusteella väsyneenä teki siis mieli lähinnä purskahtaa itkuun ja lähteä seuraavana päivänä takaisin Suomeen.

Yhdessä asuntolablockissa asuu kaiken kaikkiaan 24 ihmistä, jotka kaikki jakavat yhteisen olohuoneen. Asuntola on jaettu neljään kuuden huoneen käytävään, joiden asukit taas sitten jakavat yhteisen wc:n sekä suihkun. Jokainen käytäväkommuuni jakaa myös yhteisen keittiön. Kaikilla on oma pieni huone, jossa on poikkeuksellisesti käsienpesuallas (wc:ssä tätä yleellisyyttä nimittäin ei ollut). No, kuvat kaiketi tässä tapauksessa kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mietin aidosti pitkään julkaisisinko näitä kuvia edes ollenkaan, sillä en juuri koe minulla olleen varaa valittaa kun ilmaiseksi sain asuntolassa asua. Asuntola-asuminen oli kuitenkin osa tänne asettautumistani, joten päätin nämä kuvat julkaista.

Olen aina ollut koti-ihminen. Tykkään viettää paljon aikaa kotona leväten, rentoutuen ja akkuja ladaten. Koti ei ole vain paikka syömistä, nukkumista ja peseytymistä varten, vaan sillä on aivan erityinen merkitys minulle. Niinpä haluan kotini olevan kaunis, siisti ja kodikas. Asuntola ei täyttänyt mitään näistä kategorioista.

Kaikkialla oli vähän nuhruista ja likaista, vaikka yleiset tilat kävi viikottain siivoamassa siivoja. Ihan varma en ole mitä siivoja siivouspäivinä asuntolassamme teki, koska paikka ei näyttänyt olevan hänen käsittelynsä jälkeen yhtään sen siistimpi kuin hänen sinne tullessa. Wc:ssä esimerkiksi kyllä haisi kloriitille ja pesuaineille, mutta pöntössä oli siitä huolimatta jonkun jättämät viikon takaiset jarrutusjäljet. Pahoittelen antamaani mielikuvaa. Olohuoneessa oli ihan kivannäköinen televisio, joka ei kuitenkaan toiminut.

Keittiö oli niin hirvittävän likainen, että asuntolassa asuessani en kokannut kertaakaan, koska en vain kertakaikkiaan saattanut. En olisi edes säilyttänyt ruokiani keittiön jääkaapissa jos ei olisi ollut aivan pakko, sillä hyllyt olivat varmaan viimeisen vuoden aikana kertyneen lian peitossa ja tiskipöydillä oli likaisia astioita, jotka joku poismuuttanut asukas oli todennäköisesti sinne jättänyt, sillä ne eivät pöydällä liikahtaneet koko aikana kun asuntolassa asuin. Tiskipöydällä lojui myös homeinen tiskiharja. Ostin oman ja pesin oman ainoan kuppini aina huoneessani. En koskaan ollut avojaloin suihkua lukuunottamatta ja sekin puistatti minua jokainen kerta. Petivaatteet olivat varmaan kymmenen vuotta vanhat ja kaksi tyynyä yhdessä vastasi lähinnä muutamaa kasaan taiteltua tyynyliinaa. En siis voi sanoa asuntolakokemukseni olleen mitenkään erityisen positiivinen.

Aloin siis katselemaan asuntoja jo varmaan ihan ensimmäisenä iltanani asuntolassa, sillä halusin vain päästä sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Päätin että kuukauden sisään olisin sieltä ulkona, koska penniäkään en aikoisi siellä asumisesta maksaa. Olin jo vielä Suomessa ollessani katsellut vähän Basildonin asuntotarjontaa, jotta tietäisin mitä odottaa. Olin henkisesti varautunut siihen, että minulla olisi varaa ainoastaan johonkin kymmenen hengen kommuuniin jossain ihan hirveässä läävässä ja maksaisin tästä lystistä tuplaten enemmän mitä Suomessa täydellisestä pienestä yksiöstäni. Sijaintinsa vuoksi vuokrataso on kyllä korkea (Lontoo on vain neljänkymmenen minuutin junamatkan päässä), mutta yllätyin kuinka mukavannäköisiäkin asuntoja oli tarjolla.

Laitoin viestiä muistaakseni kolmesta tai neljästä talosta. Ensimmäisenä sovin näytön asuntoon, jossa vuokranantaja asuisi asunnossa myös. Kyseessä oli keski-ikäinen naishenkilö, joka asuu tyttärensä kanssa. Heillä sitten oli ylimääräinen makuuhuone vuokrattavaksi. Otin häneen yhteyttä, koska asunto oli todella kaunis ja vuokra oli kohtuullinen. En totuuden nimissä kuitenkaan ollut varma haluaisinko tähän asuntoon todella, koska olisin todennäköisesti koko ajan tuntenut vain asuvani jonkun nurkissa ilman tunnetta siitä, että tämä olisi myös minunkin kotini.

16.3 olin menossa pankkiin avaamaan tiliä ja pankkiin lähtiessäni laitoin yhdelle vuokranantajalle viestiä talosta, josta olin kiinnostunut. Yllättäen vuokranantaja vastasi välittömästi ja sovimme näytön jo sille samalle päivälle. Minun ei juuri ovea pidemmälle tarvinnut astua kun tiesin haluavani muuttaa tähän taloon. Kyseessä on siis kolmekerroksinen talo, jossa on kuusi makuuhuonetta. Alimmassa kerroksessa on yksi makuuhuone, keittiö ja olohuone. Keskimmäisessä kerroksessa on kaksi makuuhuonetta ja ylimmässä kerroksessa kolme. Vuokranantaja oli vasta hiljattain ostanut talon ja remontoinut sen täysin uuteen uskoon lattiasta kattoon asti. Tuossa vaiheessa vasta kaksi talon kuudesta makuuhuoneesta oli asutettuja, koska talon remontti oli vasta valmistunut ja näin ollen huoneisiin etsittiin vasta ensimmäisiä asukkeja.

Kävin katsomassa kolmea huonetta, kahta ylimmässä kerroksessa ja yhtä talon keskimmäisessä kerroksessa. Yläkerran makuuhuoneet jakavat yhteisen kylpyhuoneen, mutta keskimmäisen kerroksen makuuhuoneessa on oma pieni kylpyhuone. Yläkerran makuuhuoneet ovat myös huomattavasti pienempiä kun taas keskikerroksen makuuhuoneesa on myös oma sohva. Tiesin heti haluavani huoneen omalla kylpyhuoneella. Jouduin kuitenkin tovin jos toisenkin mietiskelemään olisinko valmis maksamaan yli sataa puntaa vuokraa enemmän kuussa kun vuokra olisi jo ilmankin sata euroa enemmän kuin mitä maksoin yksiöstä Suomessa. Totesin kuitenkin, että minun on aivan turha vertailla vuokria Englannin ja Suomen välillä, sillä vuokrat nyt vain olisivat korkeammat enkä voisi asialle mitään. Tiesin kyllä että minulla olisi varaa maksaa kalliimpaa huonetta, mutta jotenkin tuntui hullulta maksaa jälleen sinne Suomeen verrattuna 200 euroa enemmän vuokraa ja jakaa vielä asunto viiden muun ihmisen kanssa.

Olin kuitenkin jo melkolailla päätökseni tehnyt heti talon nähdessäni - haluaisin makuuhuoneen omalla kylpyhyoneella. Ja senhän minä sitten otin. Pienintäkään hetkeä en ole päätöstäni katunut. Koko talo on todella ihana ja viimeisen päälle laitettu. Keittiöstä löytyy kaikki ruonlaittovälineitä ja astioita myöten ja talo on myös kokonaisuudessaan kalustettu. Vuokra sisältää kaiken mahdollisen kunnallisverosta (tai mikä lie se council tax suomeksi onkaan), lämmitykseen, veteen, nettiin ja viikottaiseen yleisten tilojen siivoukseen.

Tällä hetkellä talossa asuu minun lisäkseni kolme muuta asukasta - yksi niin sanotusti paikallinen, yksi kreikkalainen ja yksi italiainen. Tällä viikolla saamme uuden kämppiksen, jonka jälkeen jäljellä on enää yksi vapaa huone. Kaikki kämppikseni ovat todella mukavia, höpöttelemme törmätessämme ja olemme myös viettäneet aikaa yhdessä. Jännitin melko paljon tällaiseen kommuuniin muuttamista kun olen aikaisemmin Jyväskylässä jakanut asunnon maksimissaan sen yhden ihmisen kanssa ja nyt minulla tulee lopulta olemaan viisi kämppistä. Tähän mennessä yhteielo on kuitenkin sujunut paremmin kuin hyvin. Olemme kaikki kokoaikatöissä ja aikataulumme menevät hyvin usein niin ristiin, että emme edes näe toisiamme välttämättä useisiin päiviin. Tälläkään hetkellä en edes tiedä onko kotona minun lisäkseni ketään muuta kuin minä. Olemme kuitenkin mietiskelleet leffailtoja yhteisten vapaailtojen sattuessa kohdalle. Pidänkin siitä että muutkin kämppikseni haluavat tutustua muihin sen sijaan että olisi vain pakollinen paha tavata toinen aamulla keittiössä. Vaikka vietämmekin kaikki vapaa-ajalla töiden jälkeen paljon aikaa omissa oloissamme niin toisinaan juttelemme pitkät pätkät olohuoneessa tai syömme yhdessä lounasta takapihallamme.

Voisikin siis sanoa, että olen tullut kotiin.