Työnhaku

Seuraavaksi oli aika varsinaisen työnhaun. Olin tosiaan HCL:n kanssa päässyt siihen pisteeseen että arvoin Basildon and Thurrock University Hospitalin sekä Buckinghamshire Healthcare:n välillä. Valinta oli tehtävä kahden ilmeisen yhtä hyvän sairaalan välillä, joten lähinnä fiilispohjalta näistä kahdesta valitsin sitten tuon Basildon and Thurrock University Hospitalin. Tämä oli saanut hivenen paremman raportin CQC:n tarkastuksessa ja ajattelin myös yliopistollisten sairaaloiden yleisesti ottaen tarjoavan laadukasta hoitoa.

Ilmoitin valinnastani HCL:n edustajalle Lucialle, joka lähetti minulle sähköpostiin tarvittavia papereita täytettäväksi. Liitteenä oli perustietolomake, lääkelaskutehtäviä sekä kirjallinen tehtävä. Perustietolomakkeeseen tuli tietoja koulutuksestani, työkokemuksestani, suosittelijoistani sekä hätätapausten varalta lähimmäisteni yhteystietoja. Tämän lomakkeen liitteeksi tuli laittaa valokopio passista, tutkintotodistuksesta sekä CV:stä. Lääkelaskutehtävä sisälsi kymmenen hyvin yksinkertaista lääkelaskua sen selvittämiseksi, että ovatko NHS:n käyttämät mittayksiköt minulle tuttuja. Kirjallinen tehtävä testaa englanninkielen luku- ja kirjoitustaitoa. Jos työhaastattelijani olisivat olleet huolissaan kielitaidostani, olisi tätä tehtävää käytetty apuna päätettäessä, voidaanko minut palkata töihin. Kyseisessä tehtävässä tarkasteltiin myös sopivuuttani sairaanhoitajan työtehtävään, sillä se sisälsi paljon eettisiä kysymyksiä ja pohdintaa hoitotyöstä. Lomakkeiden täyttäminen vei oman aikansa, mutta sisällöltään ne olivat helppoja täytettäviä. Kun sain palautettua lomakkeet liitteineen takaisin Lucialle, otti hän yhteyttä Basildoniin työhaastattelun merkeissä.

Työhaastattelun varmistumista odoteltiinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa. Tänä aikana harjoittelin aktiivisesti tulevaa työharjoittelua varten. Lucia lähetti minulle sähköpostiin dokumentin, joka sisälsi yleisiä ohjeita haastatteluun valmistautumiseen sekä harjoituskysymyksiä ja mallivastauksia. Kysymykset keskittyivät ensisijaisesti minuun hoitoalan ammattilaisena (mitä kliinisiä taitoja hallitsen, miksi nautin hoitotyöstä sekä mitkä ovat vahvuuteni sairaanhoitajana), yleisestä tietämyksestäni sairaanhoitopiiriä ja sairaalaa kohtaan sekä potilastapauksia ammattitaitoni varmistamiseksi. Harjoittelimme haastattelua Lucian kanssa etukäteen puhelimitse muistaakseni kerran. Tästä sain hyviä vinkkejä varsinaista haastattelua varten ja suuntaa myös sille, mitä osioita minun kannattaisi vielä kertailla ennen tulevaa haastattelua. Näitä harjoitushaastatteluita olisi tarvittaessa voitu järjestää useampiakin, mutta hyvän kielitaitoni vuoksi en kokenut sitä tarpeelliseksi. Halusin lähinnä vain saada kokemusta minkälaisia kysymyksiä haastattelussa mahdollisesti olisi, en niinkään harjoitusta puhumista varten.

Haastattelupäiväkseni varmistui vasta haastattelua edeltävänä päivänä 2.11 klo 14:30. Melkoisen jännät paikat oli tuossa vaiheessa. Treenailin vielä haastattelua edeltävän illan haastatteluun tekemieni lyhyiden muistiinpanojen avulla. Haastattelupäivänä lähdin töistä hyvissä ajoin, jotta ehtisin vielä valmistautua haastattelua varten, jonka oli määrä tapahtua Skypen välityksellä. Vähän jälkeen kahden sain tietää, että haastattelijat Englannin päässä olivat vähän myöhässä aikataulusta ja joutuisin odotella arviolta 20 minuuttia ylimääräistä. Puoli kolmen jälkeen sitten tuli tieto että heillä on jotain teknisiä vaikeuksia, joita selvitellään paraikaa, mutta haastattelun alku venyisi parhaimmillaan vielä tunnin verran. Tässä vaiheessa aloin olla jo hermoraunio. Kun on kaiken energian ja ajatukset ladannut tuohon yhteen hetkeen, jonka oli alunperin määrä koittaa puoli kolmelta, tuntui kuin pää leviäisi käsiin. Olin aivan varma etten saisi enää koottua itseäni haastattelun alkuun, vaan se menisi totaalisesti penkin alle. Oli jotenkin hermoja raastavaa odotella haastattelua, kun ei ollut mitään aavistusta siitä mihin aikaan haastattelu alkaisi. Niinpä vain istuin tietokoneen ääressä tuota puhelua odottaen. Lopulta haastattelu pääsi alkamaan suunnilleen 40 minuuttia alkuperäistä aikaa jäljessä.

Itse haastattelu meni omasta mielestäni todella hyvin. Minua haastatteli kaksi sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä. Toinen oli henkilöstöhallinnon ihmisiä ja toinen koulutuspuolen osaaja. Haastattelu kesti kokonaisuudessaan 20 minuuttia. Haastattelussa minua pyydettiin kertomaan itsestäni ja taustoistani, millä erikoisalalla haluaisin työskennellä ja miksi, mitkä ovat vahvuuksiani sekä mitä kliinisiä taitoja minulla on. Tämän lisäksi minulle kerrottiin muutama potilastapaus ja minun täytyi kertoa miten kussakin tilanteessa toimisin ja miksi. Lopuksi sain vielä esittää mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Haastattelijat olivat todella rentoja ja mukavia ihmisiä. Ilmapiiri haastattelun ajan oli todella rento ja kun pienen alkujännityksen jälkeen pääsin vauhtiin, oli kaikki jännitys tipotiessään. Minulla ei ollut mitään vaikeutta ymmärtää kuulemaani ja pystyin kertomaan ajatukseni takeltelematta tai jäätymättä kesken kaiken. Kaikenkaikkiaan haastattelu oli äärettömän positiivinen kokemus. Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että saisin tietää haastattelun tuloksista jo myöhemmin kuluvan iltapäivän aikana.

Vain puolisentoista tuntia haastattelun päättymisen jälkeen puhelimeni soi. Lucia oli saanut palautteen haastatteluani koskien ja soitti nyt ilmoittaakseen tuloksista. Olin aivan kauhusta jäykkänä, eivätkä Lucian alkusanat luvanneet kovin hyvää: "Sain palautteen haastattelustasi. Se ei mennyt hyvin". Tuossa vaiheessa sydän tippui rinnasta jonnekin nilkkojen tasolle. Miten niin ei mennyt hyvin? Minulle oli jäänyt niin hyvä fiilis haastattelusta! Mikä oli mennyt pieleen? Mitä nyt? Ei kai tässä auta kuin yrittää napata uutta matoa koukkuun. Nämä kaikki ja monet muut ajatukset risteilivät mielessäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes Lucia lisää: ..Se meni loistavasti!" Et ole tosissasi? Meinasin juuri hetki sitten saada sydänkohtauksen! Kuinka tällaisesta asiasta edes voi vitsailla? Lucia kertoi haastattelijoiden olleen todella vakuuttuneita persoonastani ja, heidän sanoin, loistavasta kielitaidostani. He kuulema odottavat jo malttamattomana sitä, että pääsen aloittamaan työt.

Minä tein sen! Minä sain sen työpaikan! Olin niin hämmentynyt ja sanaton, että Lucia kysyi minulta että olenko tyytyväinen tähän lopputulokseen. Ai minäkö tyytyväinen? Sinä kerrot minulle juuri että olen saanut työpaikan paikasta jonne eniten halusin, ensimmäisen haastattalun perusteella! Totta kai minä olen tyytyväinen! Olen niin häkeltynyt että ensimmäistä kertaa elämässäni en edes osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Tärisin koko puhelun ajan. Vasta myöhemmin muistin kysyä Lucialta, että oliko kyseessä vakituinen paikka. Kyllä, olin saanut juuri vakituisen työpaikan Englannista. Se oli sitten vihdoin varmaa, minä muutan maaliskuussa Englantiin!

Profco vai HCL Permanent?

NMC rekisteröintiprosessin ohella aloin hiljalleen myös työnhakuprojektiin. Syyskuuhun saakka olin tehnyt yhteistyötä ainoastaan yhden rekrytointitoimiston, Profcon, kanssa. Elokuussa sain kuitenkin Suomalaiset sairaanhoitajat Englannissa -ryhmän kautta Facebookissa kuulla HCL Permanent -rekrytointitoimistosta, joka mainostaa sivuillaan itseään seuraavasti:

HCL Permanent is one of the UK's leading suppliers of nurses and doctors for permanent positions. Our dedicated teams work with our candidates to provide the roles they need, where they want to work and when they need them. We are proud of the working relationships that we have built with our candidates and clients alike. For more than 10 years, we’ve been building a formidable reputation for service excellence and have set the standard in compliance assurance.

Syyskuun puolivälissä olin ensimmäisen kerran yhteydessä HCL:n edustajaan Luciaan ja yhteistyö alkoi nopeasti. Lucia soitti minulle jo seuraavana päivänä siitä kun sain häneltä vastauksen Facebook-viestiini. Puhelumme perusteella Lucia oli yhteydessä HCL:n yhteistyösairaaloihin ja kyseli paikkoja minua kiinnostaville osastoille. Tämän perusteella hän tarjosi minulle mahdollisia työpaikkoja kolmesta eri sairaalassa, joista kaksi olivat niin sanotusti tavallisia sairaaloita ja kolmas keuhkosairauksiin erikoistunut osin julkinen, osin yksityinen sairaala. Keuhkosairauksista en ole juurikaan kiinnostunut ja tarjottu paikka olisi vaatinut alan erityisosaamista, joten se ei ollut aivan minun juttuni. Näin ollen jäin pohtimaan kahden jäljelle jäävän sairaalan välillä, jotka olivat Basildon and Thurrock University Hospital sekä Buckinghamshire Healthcare.

Ennen sairaalan valintaa oli kuitenkin tehtävä valinta Profcon ja HCL:n välillä. Sain Lontoossa työskentelevältä suomalaiselta sairaanhoitaja ystävältäni vinkkiä Care Quality Commission:sta, joka on riippumaton terveyden- ja hyvinvoinnin valvoja Englannissa. Care Quality Commission pitää huolen, että terveys- ja hyvinvointipalveluiden tuottajat tarjoavat ihmisille hoitoa, joka on turvallista, tehokasta, inhimillistä sekä korkealaatuista. CQC rohkaisee palveluntuottajia myös parantamaan tarjoamiaan palveluita. Care Quality Commission tekee tarkastuskäyntejä sairaaloihin ja tarkastyskäynneistä kootaan raportti, joka tulee kaikkien nähtäksi heidän sivuilleen. Tarkistuksen pääteemoja ovat turvallisuus, tehokkuus, hoitotyö, reagointi ja johtaminen.

Tarkastelin Care Quality Commissionin tekemiä raportteja sekä Profcon että HCL:n tarjoamiin sairaaloihin ja HCL veti tässä tapauksessa kyllä huomattavasti pidemmän korren. Kustakin sairaalasta tehtyjen raporttien etusivuilla on värikoodein yhdellä silmäyksellä nähtävissä raporttien tulos. Siinä missä HCL:n sairaaloiden etusivut näyttivät kutsuvan vihreiltä, Profcon sairaaloiden raportit hohtivat kaikki punaisena kertoen riittämättömästä tasosta lähestulkoon jokaisen eri osa-alueen kohdalla. Tämä yhdistettynä kuulemaani palautteeseen kyseisistä sairaaloista siellä töitä tekevien suomalaishoitajien toimesta, oli päätös hyvin nopeasti sinetöity. Profco sai tällä erää jäädä ja jatkoin yhteistyötä HCL Permanentin kanssa.

En halua missään nimessä mustamaalata Profcoa ja heidän toimintaansa, mutta ainakaan tuolla hetkellä sairaalat joihin he rekrytoivat hoitajia, eivät herättäneet minussa suurta luottamusta. Tiedän kuitenkin että useat hoitajat ovat lähteneet Profcon kautta töihin ulkomaille olleen 100% tyytyväisiä heidän toimintaansa. Profcon edustaja Celia oli myös todella avulias koko ulkomaaprojektini alkupuolen ajan ja sain häneltä mittaamattoman arvokasta apua muun muassa NMC rekisteröinti -papereiden täyttämiseen. Haluan vain tuoda asian esille, jotta jokaisella lähtöä suunnittelevalla hoitajalla olisi mahdollisuus tutustua puolueettomasti tehtyihin raportteihin sairaaloista ja tehdä tämän perusteella päätöksiä ottamatta vastaan sikaa säkissä.