NMC rekisteröinti

NMC on lyhenne sanoista Nursing & Midwifery Council. Väittäisin että se melko lailla vastaa Suomen Valviraa. NMC pitää rekisteriä sairaanhoitajista ja kätilöistä, jotka työskentelevät Englannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. NMC asettaa myös standardit koulutukselle sekä toiminnalle, jotta jokainen sairaanhoitaja ja kätilö voisi antaa laadukasta hoitoa läpi heidän uransa.

Nursing & Midwifery Council huolehtii myös että sairaanhoitajat ja kätilöt pitävät tietonsa ja taitonsa ajantasalla ylläpitävät näinollen NMC standardeja. NMC:n ylläpitämä rekisteri kattaa sairaanhoitajat ja kätilöt, joilla on lupa harjoittaa ammattiaan Isossa-Britanniassa.

IELTS:n läpäisyn jälkeen oli siis vuorossa sairaanhoitajaksi rekisteröityminen. Rekisteröitymisen olisi voinut hyvin aloittaa jo ennen IELTS-koetta, kuten eräs ystäväni teki. Minä en kuitenkaan tohtinut aloittaa prosessia ennen kuin olin saanut tarvittavat arvosanat IELTS-kokeesta, koska pelkäsin etten koskaan läpäisisi kielikoetta. Rekisteröityminen on kuitenkin hyvä aloittaa hyvissä ajoin, sillä jo pelkästään tarvittavien papereiden kokoaminen hakemukseen vei itseltäni runsaan kuukauden päivät. Toki paperit saa tarvittaessa koottua kasaan huomattavasti nopeamminkin, mutta kun sivussa piti hoitaa kokopäivätyö sekä muu elämä, vei homma yllättävän paljon aikaa. Hakemuksen käsittely Lontoon päässä saattaa pisimmillään viedä aikaa kuulopuheiden mukaan jopa puoli vuotta, joten tähänkin kannattaa varautua jos haluaa rekisteröinnin olevan hoidettuna töiden aloittamiseen mennessä.

Itse rekisteröityminen on sinällään melko yksinkertainen prosessi, mutta se vaatii aikaa, viitseliäisyyttä ja myös melkoisesti rahaa. Onneksi Profco antoi selkeät ohjeet tarvittavista asiakirjoista ja niiden hankinnasta. Rekisteröintiä varten tarvitset seuraavat dokumentit:

1. Notarisoidut kopiot tutkintotodisuksesta alkuperäiskielellä sekä englanninkieliset käännökset. Englanninkielisen käännöksen tulee olla virallisen kielenkääntäjän leimalla varustettu. Tässä kohtaa pääsin itse kohtalaisen helpolla, koska tutkintoni on englanninkielinen ja näinollen sain automaattisesti valmistuessani tutkintotodistuksen sekä suomen- että englanninkielisenä. Otin siis näistä vain kopiot ja hain niihin allekirjoituksen ja leiman julkiselta notaarilta.
2. Englanninkielinen todistus ammatinharjoittamisen oikeudesta, European Certificate of Current Professional Status. Tämän todistuksen saa tilattua englanninkielisenä suoraan Valviralta. NMC hyväksyy tämän liitteeksi rekisteröintipapereihin Certificate of Good Character -allekirjoituksen sijasta. Tämä todistus taisi olla voimassa kolme kuukautta.
3. Rikosrekisteriote. Tämän saa tilattua suoraan netistä.
4. Notarisoitu kopio voimassa olevasta passista.
5. Syntymätodistus. Itselläni ei ainakaan syntymätodistusta ole enää tallella, joten tähän hankin maistraatista englanninkielisen otteen väestörekisteristä. Väestörekisteriotteessa näkyy hakijan nimi, syntymäaika, kotikunta ja nykyinen asuinkunta. Otteessa näkyy myös vanhempien nimet, syntymäajat ja koti- sekä asuinkunnat. Tämä käy hakemukseen syntymätodistuksen sijasta.

Hakemuksen kannattaa lähettää ainoastaan notarisoidut kopiot, eikä alkuperäisia asiakirjoja, sillä NMC ei palauta heille lähetettyä asiakirjoja. Itse lähetin alkuperäisenä todistuksen ammatinharjoittamisen oikeudesta tämän rajallisen voimassaolon vuoksi. Väestörekisteriotteen lähetin myös alkuperäisenä, koska en uskonut tarvitsevani sitä myöhemmin. Rikosrekisteriotteen lähetin notarisoituna, koska ajattelin tulevan työnantajan kysyvän sitä kuitenkin. Jouduin vielä kuitenkin myöhemmin tilaamaan uuden otteen, koska työnantaja vaati todistusta, joka on päivätty lokakuussa tai sen jälkeen. NMC-papereita varten tilaamani rikosrekisteriote oli päivätty syyskuussa, joten se ei enää kelvannut.

Mitäs tämä kaikki lysti sitten maksoi? Maistraattiin meni kaikkinensa 42 euroa, englanninkielinen todistus ammatinharjoittamisen oikeudesta korotti kukkaroa 90 euron verran ja rikosrekisteriote maksoi 12e. Papereihin tarvitsi myös allekirjoituksen lääkäriltä, joka totesi minut työkykyiseksi. Tämä lääkärikäynti maksoi 20,90e. Tässä vaiheessa NMC:lle maksettiin myös 110 punnan (n. 130 euron) suuruinen hakemuksen käsittelymaksu. Pelkkä rekisteröintiprosessi itsessään tuli siis maksamaan karkeasti laskettuna 300e. Tämän lisäksi rekisteröintiin liittyviä kuluja tuotti tietenkin IELTS-kielikoe, jonka yksi istunto maksoi 235e. Maksoin myös juuri NMC:lle 120 punnan (140 euron) rekisteröintimaksun, joka on ilmeisesti vuosittainen. Ihan halvalla ammattipätevyyksien tunnistamisessa ei siis pääse ja itselläni meni kyllä muutaman kuukauden palkasta kaikki ylimääräinen ja vähän säästöjäkin tämän prosessin läpivientiin. Rahanmenoon kannattaa siis varautua.

Lähetin rekisteröintihakemuksen Englantiin 20. lokakuuta. Jännitin melkolailla että ehtiikö NMC käsitellä hakemukseni ennen muuttoani, onneksi turhaan. Sain 21. marraskuuta, tasan kuukausi hakemuksen lähettämisen jälkeen, postia että hakemukseni on hyväksytty. Tänään lähetin vielä yhden paperin Lontooseen ja tämän käsittelyn jälkeen minulle pitäisi tulla paluupostissa PIN-numeroni, jolla lunastan paikkani NMC:n rekisterissä ja olen näin ollen laillistettu ammatinharjoittaja myös Iso-Britanniassa. Kuinka jännää!

IELTS 13.8.2016

Ensimmäisen IELTS-kielikokeen tulosten julkistamisen jälkeen oli miltei välittömästi suunnattava katseensa seuraavaan koekertaan. Tulokset ensimmäisestä kokeestani sain heinäkuun ensimmäinen päivä ja toisen yrityksen varasin heti elokuun 13. päivälle. Vaikka koe ei ensimmäisellä kerralla mennytkään läpi, ei tuo istunto ollut laisinkaan turha (vaikka se 235e:n koemaksun maksaminen kahteen kertaan turhauttavaa olikin). Toiseen kertaan saattoi lähteä aivan erilaisin fiiliksin, kun tiesi tasan tarkkaan minkälainen koe on ja mitä päivältä odottaa. Tiesin omat heikkouteni ja vahvuuteni. Ensimmäisen kerran tulosten perusteella kuunteluun ja puhumiseen oli turha käyttää energiaa. Toisaalta koin myös luetun ymmärtämisen harjoittelemisen melko turhaksi, sillä lukutaito minulta kyllä löytyy, lopputulos riippuisi paljolti siitä minkälaisia artikkeleita kokeessa on. Toki nopeaa lukutaitotekniikkaa voi aina treenata. Kirjoitusosio oli se johon olin kaikkein vähiten ehtinyt ensimmäisellä kerralla harjoitella ja joka myös tuotti eniten vaikeuksia. Toista koekertaa varten ensisijalla oli siis nopean tekstinsuoltamisen treenailu kahta kirjoitustehtävää varten.

Ensimmäiseksi lähdin miettimään jatkaisinko treenailua itsekseni vai kokeilisinko jotain valmennuskurssia. Sinällään kokeeseen itsenäisesti treenaaminen on ihan mahdollista netistä löytyvän laajan materiaalin ansiosta, mutta kirjoitusosion harjoittelemisen koin jokseenkin hankalaksi. Toki kirjoittamista voi itsekseen harjoitella, mutta ongelmana on se, ettei oikein tiedä minkälaista kielioppi- ja sanasisältöä tarkastajat esseihin hakevat, jotta tarvittavan arvosanan tuosta osiosta saa. Mietin myös mahdollisuutta kokeilla kokeen läpäisemistä vielä kertaalleen itsenäisesti ja jos toisenkin kerran epäonnistuisin kokeen läpäisemisessä, ottaisin kolmannella kerralla avukseni valmennuskurssin. Ei tarvinnut kuitenkaan kauhean kauan kustannuksia laskeskella kun tulin siihen tulokseen, että tähän toiseen kertaan ladataan kaikki paukut mitä mahdollista on tähdäten siihen, että kolmatta kertaa ei enää tule.

Valmennuskursseja IELTS-koetta varten lienee internetin ihmeellisessä maailmassa laaja kirjo, mutta itse harkitsin ainoastaan yhtä suositusten perusteella. IPass IELTS -sivusto tarjoaa useita erilaisia kursseja eri tarpeisiin. Itse valitsin IELTS Express -kurssin. Kuukauden kestävän kurssin aikana harjoitellaan kokeen jokaista neljää osiota varten laajojen harjoitusmateriaalien avulla. Kurssi sisältää kuuntelu- ja lukuharjoitteita oikeine vastauksineen, puheosion harjoittelua iPass tutorin kanssa Skypen välityksellä, sekä kuusi kirjoitusharjoitusta joihin sai tutorilta sekä kirjallisen että videopalautteen oman suorituksensa parantamiseksi. 30 päivän kurssin hinta on 95e, josta ainakin vielä tällä hetkellä saa 10% alennuksen tekemällä sivustolla kielitasotestin.

Seuraavan kuukauden ajan siis opiskelin intensiivisesti elokuussa koettavaa koetta varten. Vaikka tarvitsin harjoitusta oikeastaan vain kirjoitusosiossa, antoi harjoitusten tekeminen ja skypehaastattelut varmuutta myös kokeen muiden osioiden kanssa. Esseistä saatu palaute oli äärettömän arvokasta ja antoi suuntaa sille minkätasoista teksiä arvosanan 7.0 saavuttaminen tulevassa kokeessa vaatisisi. Kiikuin itse harjoitusesseiden kanssa jatkuvaksi aivan rajoilla ja harjoitusten keskimääräinen arvosana taisi yhtä kertaa lukuunottamatta olla aina siinä 6.0-6.5 pinnassa. Stressasin melko paljon että jos rahkeeni eivät kertakaikkiaan näin nopealla aikataululla riittäisi tarvittavan arvosanan saavuttamiseen. Muistaakseni myös luetun ymmärtämisen koeharjoitteluiden arvosanat keikkuivat rajoilla läpäisemisen suhteen. Kokeeseen lähdettiin kuitenkin asenteella että nyt mennään päätyyn saakka tuli mitä tuli. Voi kuinka olisinkaan etukäteen tiennyt kuinka paljon tätä ajatusta viikonlopun aikana tarvittiinkaan!

Perjantaina 12.8 aloitin matkan kohti Helsinkiä toista IELTS-koettani varten. Saavuin Helsinkiin muistaakseni iltapäivällä kahden tienoilla. Kiertelin kaupungilla muutaman tunnin kunnes pääsin kirjautumaan sisään ah-niin-ihanaan Omena-hotelliin neljältä. Tarkoitukseni oli matkan jälkeen lepäillä hotellilla hetki kunnes olin sopinut tapaavani keskustassa erästä toista IELTS-kokelasta, johon tutustuin yhdessä Facebook-ryhmässä. Hivenen ennen kuutta tein lähtöä hotellilta kohti Kamppia jutellen samalla puhelimessa parhaan ystäväni kanssa. Olin juuri lyömässä hotellihuoneen ovea kiinni takanani kun aivan salama kirkkaalta taivalta tajusin sen kaikkein pahimman tapahtuneen: minä olin jättänyt passini Jyväskylään.

Passia tarvitsee kokeessa henkilöllisyyden tunnistamiseen ja tähän tarkoitukseen ajokortti ei kelpaa. Kun olen kokeeseen ilmoittautunut passillani, ei kokeeseen hyväksytä mitään muuta henkilöllisyystodistusta. Ja tässä asiassa ei vain kerrassaan ole minkäänlaista joustoa suuntaan eikä toiseen. Ei passia, ei mitään asiaa kokeeseen. Itkuhan siinä meinasi tulla.

Ei muut kuin äkkiä puhelin laulamaan ja VR:n ja Matkahuollon sivuja pläräämään. Tulin siihen tulokseen että ei tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan sitä passia Jyväskylästä, jos aikoisin kokeen seuraavana päivänä istua. Klo 19:06, viiden tunnin Helsingissä olon jälkeen, istahdin sitten takaisin junaan ja lähdin hakemaan kotiin unohtunutta passia. Onneksi ihana ystäväni Jyväskylässä pelasti minut suuremmalta tuskalta hakemalla minut rautatieasemalta puoli 11 illalla, hakemalla kanssani passini kotoa ja viemällä minut vielä takaisin rautatieasemalle kahden tunnin odottelun jälkeen puoli yhdeksi. Puoli yhdeltä yöllä olen alkanut taittamaan matkaa takaisin Helsinkiin, jonne olen saapunut viideltä aamulla. Rapiat kaksi tuntia unta palloon hotellilla ja uuteen nousuun!

Kaikenkaikkiaan toinen istunto meni ehkä hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Kuuntelu oli aavistuksen vaikeampi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tiesin läpäisseeni sen joka tapauksessa. Ensimmäisellä kerralla vaikeuksia tuottanut luetun ymmärtäminen meni tällä kertaa huomattavasti paljon paremmin ja tiesin läpäisseeni sen kirkkaasti. Kerkesin tunnissa juuri vastata kaikkiin kysymyksiin ja pikaisesti käydä vielä vastaukseni läpi kokeen päätteeksi. Vaikeudet alkoivat kuitenkin jälleen siinä kohtaa kun olisi tunnissa pitänyt puskea kaksi akateemisesti hyväksyttävää esseetä tunnin aikarajan puitteissa. Tilastopohjaisen esseen aiheena oli erilaisten autojen myynti Australiassa muistaakseni eri vuosikymmenillä ja toisessa esseessä piti pohtia sitä että onko työntekijän valinnassa tärkeämpää akateeminen menestys vai luonne. En nyt aivan tarkalleen enää toisen esseen tehtävänantoa muista, mutta jotain tuonnepäin se oli. Jätin jälleen esseiden suunnittelun käytännössä väliin alkaen välittömästi kirjoittamaan. Tein myös toistamiseen sen virheen että käytin liikaa aikaa lyhyemmän esseen kirjoittamiseen, jolloin pidemmälle esseelle jäi aikaa vain puolen tunnin verran. Toisen esseen kohdalla oloni oli jo aivan täydellisen epätoivoinen ja olin aivan sataprosenttisen varma että feilaisin esseeosion jälleen. Viimeiseen minuuttiin saakka kuitenkin raapustelin paniikissa paperille jotain, jotta en ainakaan menettäisi pisteitä kesken jätetystä, liian lyhyestä esseestä.

Kirjallisen osion jälkeen olin käytännössä varma siitä että en läpäisisi koetta ja meinasin jo heittää hanskat kokonaan tiskiin ja mielessäni kävi jopa haastattelun väliinjättäminen. Päätin kuitenkin että kerta kun olen jo kirjallisen osion istunut ja kokeesta sen 235e maksanut (+ se passinhakureissu), vetäisin homman loppuun saakka parhaan kykyni mukaan. Haastattelusta jäikin sitten taas paljon parempi maku suuhun ja siihen oli hyvä päättää raskas koepäivä.

Kun sitten illalla klo 22:30 saavuin takaisin Jyväskylään, oli minulla takanani 36 tuntia eloa joista 15 tuntia vietin junassa tai bussissa. Eipä ole aikaisemmin voinut sanoa käyneensä Helsingissä kaksi kertaa saman päivän aikana, nyt voi. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo reissu oli kyllä aivan päätön enkä tiedä mistä olen repinyt ne voimat vetää koe kunnialla läpi passinhakureissun ja kahden tunnin yöunien jälkeen. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt että annan itsestäni 150% prosenttia kokeessa, enkä yhtään vähempää. Jollain suomalaisella periksiantamattomuudella minä sitten vein homman viimeiseen päätyyn saakka.

Kaiken tämän säädön jälkeen olin aivan totaalisen järkyttynyt nähdessäni kokeen tulokset kahden viikon piinallisen odottelun jälkeen: MINÄ SAIN KOKEESTA TARVITTAVAT ARVOSANAT!!! Olin niin varma epäonnistumisestani että olin varma että tulokset netissä olivat virheelliset. Vasta kun todistus seuraavana päivänä tipahti postiluukusta ja arvosanat olivat edelleen samat, oli minun uskottava että olin todellakin läpäissyt kokeen! Ja vaikka kuinka tuijottelin todistusta, olin silti epäuskoinen, koska minulla ei ollut laisinkaan sellainen olo että koe olisi todellakin mennyt läpi. Olin jo henkisesti valmistautunut vielä kolmanteen koetilaisuuteen ja jopa pyytänyt viikonlopun töistä vapaaksi sen vuoksi. Kolmatta kertaa ei kuitenkaan enää koskaan tullut vaan saatoin aloittaa NMC:n rekisteröintiprosessin.