Työnhaku

Seuraavaksi oli aika varsinaisen työnhaun. Olin tosiaan HCL:n kanssa päässyt siihen pisteeseen että arvoin Basildon and Thurrock University Hospitalin sekä Buckinghamshire Healthcare:n välillä. Valinta oli tehtävä kahden ilmeisen yhtä hyvän sairaalan välillä, joten lähinnä fiilispohjalta näistä kahdesta valitsin sitten tuon Basildon and Thurrock University Hospitalin. Tämä oli saanut hivenen paremman raportin CQC:n tarkastuksessa ja ajattelin myös yliopistollisten sairaaloiden yleisesti ottaen tarjoavan laadukasta hoitoa.

Ilmoitin valinnastani HCL:n edustajalle Lucialle, joka lähetti minulle sähköpostiin tarvittavia papereita täytettäväksi. Liitteenä oli perustietolomake, lääkelaskutehtäviä sekä kirjallinen tehtävä. Perustietolomakkeeseen tuli tietoja koulutuksestani, työkokemuksestani, suosittelijoistani sekä hätätapausten varalta lähimmäisteni yhteystietoja. Tämän lomakkeen liitteeksi tuli laittaa valokopio passista, tutkintotodistuksesta sekä CV:stä. Lääkelaskutehtävä sisälsi kymmenen hyvin yksinkertaista lääkelaskua sen selvittämiseksi, että ovatko NHS:n käyttämät mittayksiköt minulle tuttuja. Kirjallinen tehtävä testaa englanninkielen luku- ja kirjoitustaitoa. Jos työhaastattelijani olisivat olleet huolissaan kielitaidostani, olisi tätä tehtävää käytetty apuna päätettäessä, voidaanko minut palkata töihin. Kyseisessä tehtävässä tarkasteltiin myös sopivuuttani sairaanhoitajan työtehtävään, sillä se sisälsi paljon eettisiä kysymyksiä ja pohdintaa hoitotyöstä. Lomakkeiden täyttäminen vei oman aikansa, mutta sisällöltään ne olivat helppoja täytettäviä. Kun sain palautettua lomakkeet liitteineen takaisin Lucialle, otti hän yhteyttä Basildoniin työhaastattelun merkeissä.

Työhaastattelun varmistumista odoteltiinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa. Tänä aikana harjoittelin aktiivisesti tulevaa työharjoittelua varten. Lucia lähetti minulle sähköpostiin dokumentin, joka sisälsi yleisiä ohjeita haastatteluun valmistautumiseen sekä harjoituskysymyksiä ja mallivastauksia. Kysymykset keskittyivät ensisijaisesti minuun hoitoalan ammattilaisena (mitä kliinisiä taitoja hallitsen, miksi nautin hoitotyöstä sekä mitkä ovat vahvuuteni sairaanhoitajana), yleisestä tietämyksestäni sairaanhoitopiiriä ja sairaalaa kohtaan sekä potilastapauksia ammattitaitoni varmistamiseksi. Harjoittelimme haastattelua Lucian kanssa etukäteen puhelimitse muistaakseni kerran. Tästä sain hyviä vinkkejä varsinaista haastattelua varten ja suuntaa myös sille, mitä osioita minun kannattaisi vielä kertailla ennen tulevaa haastattelua. Näitä harjoitushaastatteluita olisi tarvittaessa voitu järjestää useampiakin, mutta hyvän kielitaitoni vuoksi en kokenut sitä tarpeelliseksi. Halusin lähinnä vain saada kokemusta minkälaisia kysymyksiä haastattelussa mahdollisesti olisi, en niinkään harjoitusta puhumista varten.

Haastattelupäiväkseni varmistui vasta haastattelua edeltävänä päivänä 2.11 klo 14:30. Melkoisen jännät paikat oli tuossa vaiheessa. Treenailin vielä haastattelua edeltävän illan haastatteluun tekemieni lyhyiden muistiinpanojen avulla. Haastattelupäivänä lähdin töistä hyvissä ajoin, jotta ehtisin vielä valmistautua haastattelua varten, jonka oli määrä tapahtua Skypen välityksellä. Vähän jälkeen kahden sain tietää, että haastattelijat Englannin päässä olivat vähän myöhässä aikataulusta ja joutuisin odotella arviolta 20 minuuttia ylimääräistä. Puoli kolmen jälkeen sitten tuli tieto että heillä on jotain teknisiä vaikeuksia, joita selvitellään paraikaa, mutta haastattelun alku venyisi parhaimmillaan vielä tunnin verran. Tässä vaiheessa aloin olla jo hermoraunio. Kun on kaiken energian ja ajatukset ladannut tuohon yhteen hetkeen, jonka oli alunperin määrä koittaa puoli kolmelta, tuntui kuin pää leviäisi käsiin. Olin aivan varma etten saisi enää koottua itseäni haastattelun alkuun, vaan se menisi totaalisesti penkin alle. Oli jotenkin hermoja raastavaa odotella haastattelua, kun ei ollut mitään aavistusta siitä mihin aikaan haastattelu alkaisi. Niinpä vain istuin tietokoneen ääressä tuota puhelua odottaen. Lopulta haastattelu pääsi alkamaan suunnilleen 40 minuuttia alkuperäistä aikaa jäljessä.

Itse haastattelu meni omasta mielestäni todella hyvin. Minua haastatteli kaksi sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä. Toinen oli henkilöstöhallinnon ihmisiä ja toinen koulutuspuolen osaaja. Haastattelu kesti kokonaisuudessaan 20 minuuttia. Haastattelussa minua pyydettiin kertomaan itsestäni ja taustoistani, millä erikoisalalla haluaisin työskennellä ja miksi, mitkä ovat vahvuuksiani sekä mitä kliinisiä taitoja minulla on. Tämän lisäksi minulle kerrottiin muutama potilastapaus ja minun täytyi kertoa miten kussakin tilanteessa toimisin ja miksi. Lopuksi sain vielä esittää mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Haastattelijat olivat todella rentoja ja mukavia ihmisiä. Ilmapiiri haastattelun ajan oli todella rento ja kun pienen alkujännityksen jälkeen pääsin vauhtiin, oli kaikki jännitys tipotiessään. Minulla ei ollut mitään vaikeutta ymmärtää kuulemaani ja pystyin kertomaan ajatukseni takeltelematta tai jäätymättä kesken kaiken. Kaikenkaikkiaan haastattelu oli äärettömän positiivinen kokemus. Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että saisin tietää haastattelun tuloksista jo myöhemmin kuluvan iltapäivän aikana.

Vain puolisentoista tuntia haastattelun päättymisen jälkeen puhelimeni soi. Lucia oli saanut palautteen haastatteluani koskien ja soitti nyt ilmoittaakseen tuloksista. Olin aivan kauhusta jäykkänä, eivätkä Lucian alkusanat luvanneet kovin hyvää: "Sain palautteen haastattelustasi. Se ei mennyt hyvin". Tuossa vaiheessa sydän tippui rinnasta jonnekin nilkkojen tasolle. Miten niin ei mennyt hyvin? Minulle oli jäänyt niin hyvä fiilis haastattelusta! Mikä oli mennyt pieleen? Mitä nyt? Ei kai tässä auta kuin yrittää napata uutta matoa koukkuun. Nämä kaikki ja monet muut ajatukset risteilivät mielessäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes Lucia lisää: ..Se meni loistavasti!" Et ole tosissasi? Meinasin juuri hetki sitten saada sydänkohtauksen! Kuinka tällaisesta asiasta edes voi vitsailla? Lucia kertoi haastattelijoiden olleen todella vakuuttuneita persoonastani ja, heidän sanoin, loistavasta kielitaidostani. He kuulema odottavat jo malttamattomana sitä, että pääsen aloittamaan työt.

Minä tein sen! Minä sain sen työpaikan! Olin niin hämmentynyt ja sanaton, että Lucia kysyi minulta että olenko tyytyväinen tähän lopputulokseen. Ai minäkö tyytyväinen? Sinä kerrot minulle juuri että olen saanut työpaikan paikasta jonne eniten halusin, ensimmäisen haastattalun perusteella! Totta kai minä olen tyytyväinen! Olen niin häkeltynyt että ensimmäistä kertaa elämässäni en edes osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Tärisin koko puhelun ajan. Vasta myöhemmin muistin kysyä Lucialta, että oliko kyseessä vakituinen paikka. Kyllä, olin saanut juuri vakituisen työpaikan Englannista. Se oli sitten vihdoin varmaa, minä muutan maaliskuussa Englantiin!

Profco vai HCL Permanent?

NMC rekisteröintiprosessin ohella aloin hiljalleen myös työnhakuprojektiin. Syyskuuhun saakka olin tehnyt yhteistyötä ainoastaan yhden rekrytointitoimiston, Profcon, kanssa. Elokuussa sain kuitenkin Suomalaiset sairaanhoitajat Englannissa -ryhmän kautta Facebookissa kuulla HCL Permanent -rekrytointitoimistosta, joka mainostaa sivuillaan itseään seuraavasti:

HCL Permanent is one of the UK's leading suppliers of nurses and doctors for permanent positions. Our dedicated teams work with our candidates to provide the roles they need, where they want to work and when they need them. We are proud of the working relationships that we have built with our candidates and clients alike. For more than 10 years, we’ve been building a formidable reputation for service excellence and have set the standard in compliance assurance.

Syyskuun puolivälissä olin ensimmäisen kerran yhteydessä HCL:n edustajaan Luciaan ja yhteistyö alkoi nopeasti. Lucia soitti minulle jo seuraavana päivänä siitä kun sain häneltä vastauksen Facebook-viestiini. Puhelumme perusteella Lucia oli yhteydessä HCL:n yhteistyösairaaloihin ja kyseli paikkoja minua kiinnostaville osastoille. Tämän perusteella hän tarjosi minulle mahdollisia työpaikkoja kolmesta eri sairaalassa, joista kaksi olivat niin sanotusti tavallisia sairaaloita ja kolmas keuhkosairauksiin erikoistunut osin julkinen, osin yksityinen sairaala. Keuhkosairauksista en ole juurikaan kiinnostunut ja tarjottu paikka olisi vaatinut alan erityisosaamista, joten se ei ollut aivan minun juttuni. Näin ollen jäin pohtimaan kahden jäljelle jäävän sairaalan välillä, jotka olivat Basildon and Thurrock University Hospital sekä Buckinghamshire Healthcare.

Ennen sairaalan valintaa oli kuitenkin tehtävä valinta Profcon ja HCL:n välillä. Sain Lontoossa työskentelevältä suomalaiselta sairaanhoitaja ystävältäni vinkkiä Care Quality Commission:sta, joka on riippumaton terveyden- ja hyvinvoinnin valvoja Englannissa. Care Quality Commission pitää huolen, että terveys- ja hyvinvointipalveluiden tuottajat tarjoavat ihmisille hoitoa, joka on turvallista, tehokasta, inhimillistä sekä korkealaatuista. CQC rohkaisee palveluntuottajia myös parantamaan tarjoamiaan palveluita. Care Quality Commission tekee tarkastuskäyntejä sairaaloihin ja tarkastyskäynneistä kootaan raportti, joka tulee kaikkien nähtäksi heidän sivuilleen. Tarkistuksen pääteemoja ovat turvallisuus, tehokkuus, hoitotyö, reagointi ja johtaminen.

Tarkastelin Care Quality Commissionin tekemiä raportteja sekä Profcon että HCL:n tarjoamiin sairaaloihin ja HCL veti tässä tapauksessa kyllä huomattavasti pidemmän korren. Kustakin sairaalasta tehtyjen raporttien etusivuilla on värikoodein yhdellä silmäyksellä nähtävissä raporttien tulos. Siinä missä HCL:n sairaaloiden etusivut näyttivät kutsuvan vihreiltä, Profcon sairaaloiden raportit hohtivat kaikki punaisena kertoen riittämättömästä tasosta lähestulkoon jokaisen eri osa-alueen kohdalla. Tämä yhdistettynä kuulemaani palautteeseen kyseisistä sairaaloista siellä töitä tekevien suomalaishoitajien toimesta, oli päätös hyvin nopeasti sinetöity. Profco sai tällä erää jäädä ja jatkoin yhteistyötä HCL Permanentin kanssa.

En halua missään nimessä mustamaalata Profcoa ja heidän toimintaansa, mutta ainakaan tuolla hetkellä sairaalat joihin he rekrytoivat hoitajia, eivät herättäneet minussa suurta luottamusta. Tiedän kuitenkin että useat hoitajat ovat lähteneet Profcon kautta töihin ulkomaille olleen 100% tyytyväisiä heidän toimintaansa. Profcon edustaja Celia oli myös todella avulias koko ulkomaaprojektini alkupuolen ajan ja sain häneltä mittaamattoman arvokasta apua muun muassa NMC rekisteröinti -papereiden täyttämiseen. Haluan vain tuoda asian esille, jotta jokaisella lähtöä suunnittelevalla hoitajalla olisi mahdollisuus tutustua puolueettomasti tehtyihin raportteihin sairaaloista ja tehdä tämän perusteella päätöksiä ottamatta vastaan sikaa säkissä.

NMC rekisteröinti

NMC on lyhenne sanoista Nursing & Midwifery Council. Väittäisin että se melko lailla vastaa Suomen Valviraa. NMC pitää rekisteriä sairaanhoitajista ja kätilöistä, jotka työskentelevät Englannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. NMC asettaa myös standardit koulutukselle sekä toiminnalle, jotta jokainen sairaanhoitaja ja kätilö voisi antaa laadukasta hoitoa läpi heidän uransa.

Nursing & Midwifery Council huolehtii myös että sairaanhoitajat ja kätilöt pitävät tietonsa ja taitonsa ajantasalla ylläpitävät näinollen NMC standardeja. NMC:n ylläpitämä rekisteri kattaa sairaanhoitajat ja kätilöt, joilla on lupa harjoittaa ammattiaan Isossa-Britanniassa.

IELTS:n läpäisyn jälkeen oli siis vuorossa sairaanhoitajaksi rekisteröityminen. Rekisteröitymisen olisi voinut hyvin aloittaa jo ennen IELTS-koetta, kuten eräs ystäväni teki. Minä en kuitenkaan tohtinut aloittaa prosessia ennen kuin olin saanut tarvittavat arvosanat IELTS-kokeesta, koska pelkäsin etten koskaan läpäisisi kielikoetta. Rekisteröityminen on kuitenkin hyvä aloittaa hyvissä ajoin, sillä jo pelkästään tarvittavien papereiden kokoaminen hakemukseen vei itseltäni runsaan kuukauden päivät. Toki paperit saa tarvittaessa koottua kasaan huomattavasti nopeamminkin, mutta kun sivussa piti hoitaa kokopäivätyö sekä muu elämä, vei homma yllättävän paljon aikaa. Hakemuksen käsittely Lontoon päässä saattaa pisimmillään viedä aikaa kuulopuheiden mukaan jopa puoli vuotta, joten tähänkin kannattaa varautua jos haluaa rekisteröinnin olevan hoidettuna töiden aloittamiseen mennessä.

Itse rekisteröityminen on sinällään melko yksinkertainen prosessi, mutta se vaatii aikaa, viitseliäisyyttä ja myös melkoisesti rahaa. Onneksi Profco antoi selkeät ohjeet tarvittavista asiakirjoista ja niiden hankinnasta. Rekisteröintiä varten tarvitset seuraavat dokumentit:

1. Notarisoidut kopiot tutkintotodisuksesta alkuperäiskielellä sekä englanninkieliset käännökset. Englanninkielisen käännöksen tulee olla virallisen kielenkääntäjän leimalla varustettu. Tässä kohtaa pääsin itse kohtalaisen helpolla, koska tutkintoni on englanninkielinen ja näinollen sain automaattisesti valmistuessani tutkintotodistuksen sekä suomen- että englanninkielisenä. Otin siis näistä vain kopiot ja hain niihin allekirjoituksen ja leiman julkiselta notaarilta.
2. Englanninkielinen todistus ammatinharjoittamisen oikeudesta, European Certificate of Current Professional Status. Tämän todistuksen saa tilattua englanninkielisenä suoraan Valviralta. NMC hyväksyy tämän liitteeksi rekisteröintipapereihin Certificate of Good Character -allekirjoituksen sijasta. Tämä todistus taisi olla voimassa kolme kuukautta.
3. Rikosrekisteriote. Tämän saa tilattua suoraan netistä.
4. Notarisoitu kopio voimassa olevasta passista.
5. Syntymätodistus. Itselläni ei ainakaan syntymätodistusta ole enää tallella, joten tähän hankin maistraatista englanninkielisen otteen väestörekisteristä. Väestörekisteriotteessa näkyy hakijan nimi, syntymäaika, kotikunta ja nykyinen asuinkunta. Otteessa näkyy myös vanhempien nimet, syntymäajat ja koti- sekä asuinkunnat. Tämä käy hakemukseen syntymätodistuksen sijasta.

Hakemuksen kannattaa lähettää ainoastaan notarisoidut kopiot, eikä alkuperäisia asiakirjoja, sillä NMC ei palauta heille lähetettyä asiakirjoja. Itse lähetin alkuperäisenä todistuksen ammatinharjoittamisen oikeudesta tämän rajallisen voimassaolon vuoksi. Väestörekisteriotteen lähetin myös alkuperäisenä, koska en uskonut tarvitsevani sitä myöhemmin. Rikosrekisteriotteen lähetin notarisoituna, koska ajattelin tulevan työnantajan kysyvän sitä kuitenkin. Jouduin vielä kuitenkin myöhemmin tilaamaan uuden otteen, koska työnantaja vaati todistusta, joka on päivätty lokakuussa tai sen jälkeen. NMC-papereita varten tilaamani rikosrekisteriote oli päivätty syyskuussa, joten se ei enää kelvannut.

Mitäs tämä kaikki lysti sitten maksoi? Maistraattiin meni kaikkinensa 42 euroa, englanninkielinen todistus ammatinharjoittamisen oikeudesta korotti kukkaroa 90 euron verran ja rikosrekisteriote maksoi 12e. Papereihin tarvitsi myös allekirjoituksen lääkäriltä, joka totesi minut työkykyiseksi. Tämä lääkärikäynti maksoi 20,90e. Tässä vaiheessa NMC:lle maksettiin myös 110 punnan (n. 130 euron) suuruinen hakemuksen käsittelymaksu. Pelkkä rekisteröintiprosessi itsessään tuli siis maksamaan karkeasti laskettuna 300e. Tämän lisäksi rekisteröintiin liittyviä kuluja tuotti tietenkin IELTS-kielikoe, jonka yksi istunto maksoi 235e. Maksoin myös juuri NMC:lle 120 punnan (140 euron) rekisteröintimaksun, joka on ilmeisesti vuosittainen. Ihan halvalla ammattipätevyyksien tunnistamisessa ei siis pääse ja itselläni meni kyllä muutaman kuukauden palkasta kaikki ylimääräinen ja vähän säästöjäkin tämän prosessin läpivientiin. Rahanmenoon kannattaa siis varautua.

Lähetin rekisteröintihakemuksen Englantiin 20. lokakuuta. Jännitin melkolailla että ehtiikö NMC käsitellä hakemukseni ennen muuttoani, onneksi turhaan. Sain 21. marraskuuta, tasan kuukausi hakemuksen lähettämisen jälkeen, postia että hakemukseni on hyväksytty. Tänään lähetin vielä yhden paperin Lontooseen ja tämän käsittelyn jälkeen minulle pitäisi tulla paluupostissa PIN-numeroni, jolla lunastan paikkani NMC:n rekisterissä ja olen näin ollen laillistettu ammatinharjoittaja myös Iso-Britanniassa. Kuinka jännää!

IELTS 13.8.2016

Ensimmäisen IELTS-kielikokeen tulosten julkistamisen jälkeen oli miltei välittömästi suunnattava katseensa seuraavaan koekertaan. Tulokset ensimmäisestä kokeestani sain heinäkuun ensimmäinen päivä ja toisen yrityksen varasin heti elokuun 13. päivälle. Vaikka koe ei ensimmäisellä kerralla mennytkään läpi, ei tuo istunto ollut laisinkaan turha (vaikka se 235e:n koemaksun maksaminen kahteen kertaan turhauttavaa olikin). Toiseen kertaan saattoi lähteä aivan erilaisin fiiliksin, kun tiesi tasan tarkkaan minkälainen koe on ja mitä päivältä odottaa. Tiesin omat heikkouteni ja vahvuuteni. Ensimmäisen kerran tulosten perusteella kuunteluun ja puhumiseen oli turha käyttää energiaa. Toisaalta koin myös luetun ymmärtämisen harjoittelemisen melko turhaksi, sillä lukutaito minulta kyllä löytyy, lopputulos riippuisi paljolti siitä minkälaisia artikkeleita kokeessa on. Toki nopeaa lukutaitotekniikkaa voi aina treenata. Kirjoitusosio oli se johon olin kaikkein vähiten ehtinyt ensimmäisellä kerralla harjoitella ja joka myös tuotti eniten vaikeuksia. Toista koekertaa varten ensisijalla oli siis nopean tekstinsuoltamisen treenailu kahta kirjoitustehtävää varten.

Ensimmäiseksi lähdin miettimään jatkaisinko treenailua itsekseni vai kokeilisinko jotain valmennuskurssia. Sinällään kokeeseen itsenäisesti treenaaminen on ihan mahdollista netistä löytyvän laajan materiaalin ansiosta, mutta kirjoitusosion harjoittelemisen koin jokseenkin hankalaksi. Toki kirjoittamista voi itsekseen harjoitella, mutta ongelmana on se, ettei oikein tiedä minkälaista kielioppi- ja sanasisältöä tarkastajat esseihin hakevat, jotta tarvittavan arvosanan tuosta osiosta saa. Mietin myös mahdollisuutta kokeilla kokeen läpäisemistä vielä kertaalleen itsenäisesti ja jos toisenkin kerran epäonnistuisin kokeen läpäisemisessä, ottaisin kolmannella kerralla avukseni valmennuskurssin. Ei tarvinnut kuitenkaan kauhean kauan kustannuksia laskeskella kun tulin siihen tulokseen, että tähän toiseen kertaan ladataan kaikki paukut mitä mahdollista on tähdäten siihen, että kolmatta kertaa ei enää tule.

Valmennuskursseja IELTS-koetta varten lienee internetin ihmeellisessä maailmassa laaja kirjo, mutta itse harkitsin ainoastaan yhtä suositusten perusteella. IPass IELTS -sivusto tarjoaa useita erilaisia kursseja eri tarpeisiin. Itse valitsin IELTS Express -kurssin. Kuukauden kestävän kurssin aikana harjoitellaan kokeen jokaista neljää osiota varten laajojen harjoitusmateriaalien avulla. Kurssi sisältää kuuntelu- ja lukuharjoitteita oikeine vastauksineen, puheosion harjoittelua iPass tutorin kanssa Skypen välityksellä, sekä kuusi kirjoitusharjoitusta joihin sai tutorilta sekä kirjallisen että videopalautteen oman suorituksensa parantamiseksi. 30 päivän kurssin hinta on 95e, josta ainakin vielä tällä hetkellä saa 10% alennuksen tekemällä sivustolla kielitasotestin.

Seuraavan kuukauden ajan siis opiskelin intensiivisesti elokuussa koettavaa koetta varten. Vaikka tarvitsin harjoitusta oikeastaan vain kirjoitusosiossa, antoi harjoitusten tekeminen ja skypehaastattelut varmuutta myös kokeen muiden osioiden kanssa. Esseistä saatu palaute oli äärettömän arvokasta ja antoi suuntaa sille minkätasoista teksiä arvosanan 7.0 saavuttaminen tulevassa kokeessa vaatisisi. Kiikuin itse harjoitusesseiden kanssa jatkuvaksi aivan rajoilla ja harjoitusten keskimääräinen arvosana taisi yhtä kertaa lukuunottamatta olla aina siinä 6.0-6.5 pinnassa. Stressasin melko paljon että jos rahkeeni eivät kertakaikkiaan näin nopealla aikataululla riittäisi tarvittavan arvosanan saavuttamiseen. Muistaakseni myös luetun ymmärtämisen koeharjoitteluiden arvosanat keikkuivat rajoilla läpäisemisen suhteen. Kokeeseen lähdettiin kuitenkin asenteella että nyt mennään päätyyn saakka tuli mitä tuli. Voi kuinka olisinkaan etukäteen tiennyt kuinka paljon tätä ajatusta viikonlopun aikana tarvittiinkaan!

Perjantaina 12.8 aloitin matkan kohti Helsinkiä toista IELTS-koettani varten. Saavuin Helsinkiin muistaakseni iltapäivällä kahden tienoilla. Kiertelin kaupungilla muutaman tunnin kunnes pääsin kirjautumaan sisään ah-niin-ihanaan Omena-hotelliin neljältä. Tarkoitukseni oli matkan jälkeen lepäillä hotellilla hetki kunnes olin sopinut tapaavani keskustassa erästä toista IELTS-kokelasta, johon tutustuin yhdessä Facebook-ryhmässä. Hivenen ennen kuutta tein lähtöä hotellilta kohti Kamppia jutellen samalla puhelimessa parhaan ystäväni kanssa. Olin juuri lyömässä hotellihuoneen ovea kiinni takanani kun aivan salama kirkkaalta taivalta tajusin sen kaikkein pahimman tapahtuneen: minä olin jättänyt passini Jyväskylään.

Passia tarvitsee kokeessa henkilöllisyyden tunnistamiseen ja tähän tarkoitukseen ajokortti ei kelpaa. Kun olen kokeeseen ilmoittautunut passillani, ei kokeeseen hyväksytä mitään muuta henkilöllisyystodistusta. Ja tässä asiassa ei vain kerrassaan ole minkäänlaista joustoa suuntaan eikä toiseen. Ei passia, ei mitään asiaa kokeeseen. Itkuhan siinä meinasi tulla.

Ei muut kuin äkkiä puhelin laulamaan ja VR:n ja Matkahuollon sivuja pläräämään. Tulin siihen tulokseen että ei tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan sitä passia Jyväskylästä, jos aikoisin kokeen seuraavana päivänä istua. Klo 19:06, viiden tunnin Helsingissä olon jälkeen, istahdin sitten takaisin junaan ja lähdin hakemaan kotiin unohtunutta passia. Onneksi ihana ystäväni Jyväskylässä pelasti minut suuremmalta tuskalta hakemalla minut rautatieasemalta puoli 11 illalla, hakemalla kanssani passini kotoa ja viemällä minut vielä takaisin rautatieasemalle kahden tunnin odottelun jälkeen puoli yhdeksi. Puoli yhdeltä yöllä olen alkanut taittamaan matkaa takaisin Helsinkiin, jonne olen saapunut viideltä aamulla. Rapiat kaksi tuntia unta palloon hotellilla ja uuteen nousuun!

Kaikenkaikkiaan toinen istunto meni ehkä hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Kuuntelu oli aavistuksen vaikeampi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tiesin läpäisseeni sen joka tapauksessa. Ensimmäisellä kerralla vaikeuksia tuottanut luetun ymmärtäminen meni tällä kertaa huomattavasti paljon paremmin ja tiesin läpäisseeni sen kirkkaasti. Kerkesin tunnissa juuri vastata kaikkiin kysymyksiin ja pikaisesti käydä vielä vastaukseni läpi kokeen päätteeksi. Vaikeudet alkoivat kuitenkin jälleen siinä kohtaa kun olisi tunnissa pitänyt puskea kaksi akateemisesti hyväksyttävää esseetä tunnin aikarajan puitteissa. Tilastopohjaisen esseen aiheena oli erilaisten autojen myynti Australiassa muistaakseni eri vuosikymmenillä ja toisessa esseessä piti pohtia sitä että onko työntekijän valinnassa tärkeämpää akateeminen menestys vai luonne. En nyt aivan tarkalleen enää toisen esseen tehtävänantoa muista, mutta jotain tuonnepäin se oli. Jätin jälleen esseiden suunnittelun käytännössä väliin alkaen välittömästi kirjoittamaan. Tein myös toistamiseen sen virheen että käytin liikaa aikaa lyhyemmän esseen kirjoittamiseen, jolloin pidemmälle esseelle jäi aikaa vain puolen tunnin verran. Toisen esseen kohdalla oloni oli jo aivan täydellisen epätoivoinen ja olin aivan sataprosenttisen varma että feilaisin esseeosion jälleen. Viimeiseen minuuttiin saakka kuitenkin raapustelin paniikissa paperille jotain, jotta en ainakaan menettäisi pisteitä kesken jätetystä, liian lyhyestä esseestä.

Kirjallisen osion jälkeen olin käytännössä varma siitä että en läpäisisi koetta ja meinasin jo heittää hanskat kokonaan tiskiin ja mielessäni kävi jopa haastattelun väliinjättäminen. Päätin kuitenkin että kerta kun olen jo kirjallisen osion istunut ja kokeesta sen 235e maksanut (+ se passinhakureissu), vetäisin homman loppuun saakka parhaan kykyni mukaan. Haastattelusta jäikin sitten taas paljon parempi maku suuhun ja siihen oli hyvä päättää raskas koepäivä.

Kun sitten illalla klo 22:30 saavuin takaisin Jyväskylään, oli minulla takanani 36 tuntia eloa joista 15 tuntia vietin junassa tai bussissa. Eipä ole aikaisemmin voinut sanoa käyneensä Helsingissä kaksi kertaa saman päivän aikana, nyt voi. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo reissu oli kyllä aivan päätön enkä tiedä mistä olen repinyt ne voimat vetää koe kunnialla läpi passinhakureissun ja kahden tunnin yöunien jälkeen. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt että annan itsestäni 150% prosenttia kokeessa, enkä yhtään vähempää. Jollain suomalaisella periksiantamattomuudella minä sitten vein homman viimeiseen päätyyn saakka.

Kaiken tämän säädön jälkeen olin aivan totaalisen järkyttynyt nähdessäni kokeen tulokset kahden viikon piinallisen odottelun jälkeen: MINÄ SAIN KOKEESTA TARVITTAVAT ARVOSANAT!!! Olin niin varma epäonnistumisestani että olin varma että tulokset netissä olivat virheelliset. Vasta kun todistus seuraavana päivänä tipahti postiluukusta ja arvosanat olivat edelleen samat, oli minun uskottava että olin todellakin läpäissyt kokeen! Ja vaikka kuinka tuijottelin todistusta, olin silti epäuskoinen, koska minulla ei ollut laisinkaan sellainen olo että koe olisi todellakin mennyt läpi. Olin jo henkisesti valmistautunut vielä kolmanteen koetilaisuuteen ja jopa pyytänyt viikonlopun töistä vapaaksi sen vuoksi. Kolmatta kertaa ei kuitenkaan enää koskaan tullut vaan saatoin aloittaa NMC:n rekisteröintiprosessin.

IELTS 18.6.2016

Aloitin todellisen valmistautumisen ensimmäiseen IELTS-kokeeseeni melko lailla kaksi viikkoa ennen koetta. Olin päivät töissä seitsemästä kolmeen ja illat istuin koneella kokeeseen opiskellen.

Materiaalia kokeeseen löytyy netistä pilvin pimein ihan pelkästään googlaamalla. Kokeeseen rekisteröitymisen yhteydessä saa myös tunnukset Road to IELTS -sivustolle. Tunnuksilla pystyi muistaakseni rajoitetusti tutustumaan maksulliseen opiskelumateriaaliin 48 tunnin ajan. Jotain ilmaistakin opiskelumateriaalia sivusto tarjosi. Youtube oli hyvä lähde kuuntelun harjoittelemiseen, palvelusta löytyy paljon harjoitusmateriaalia eritasoisille kuuntelijoille.

Näin jälkiviisaana voin todeta keskittyneeni opiskeluvaiheessa aivan liikaa kuunteluharjoitusten tekemiseen, vaikka tiesin sen olevan vahvin osa-alueeni puhumisen lisäksi. Lukuharjoituksia tein jonkin verran. Suurin virheeni oli kuitenkin jättää epävarmin osio eli essee-osio vasta viimeiselle parille treenipäivälle sen sijaan että olisin aloittanut siitä ensimmäisenä. Tein ainoasaan yhden kokonaisen esseeharjoituksen ennen IELTS-koetta. Puhumista en varsinaisesti treenannut ollenkaan, mutta luin kyllä netistä puhe-osion rakenteesta ja mahdollisista aihealueista, jotka siinä saattaisivat nousta esille.

Kokeen ensimmäinen osio oli tosiaan kuuntelu. Jännitin kuuntelua melko lailla. Pelkäsin etten yleiseltä jännitykseltäni kykenisi keskittymään kuunteluun ja puolet nauhoista menisi kokonaan ohi. Kuuntelu osoittautui kuitenkin helpommaksi kuin ehkä mikään aikaisemmin tekemäni harjoittelukuuntelu. Kuuntelusta jäi sellainen fiilis, että siitä saattoi tulla jopa täydet pisteet. Näillä fiiliksillä oli hyvä jatkaa kokeen tekemistä.

Seuraava osio on luetun ymmärtäminen. Ensimmäinen teksti oli sisällöltään ihan kohtalaista tasoa (aihetta en nyt millään jaksa muistaa), mutta oikeiden vastausten löytäminen oli aikaavievää. Jos en aivan väärin muista, meni ensimmäisen artikkelin lukemiseen ja vastausten hakemiseen sellainen puoli tuntia. Tämä ei vaikuttanut lainkaan lupaavalta lopun suhteen sillä periaatteessa artikkeleiden pitäisi järjestyksessään siirtyä helpoimmasta vaikeampaan ja ajankäyttö kannattaisi suunnitella niin että viimeiselle tekstille jäisi eniten aikaa. Suunnitelma oli jo tässä vaiheessa siis sivuutettu ihan täysin. Siirryin toiseen artikkeliin, joka olikin sitten kolmesta se kaikkein vaikein. Artikkeli käsitteli avaruuden tutkimista kuvantamisemenetelmällä. Kyllä. Tässä vaiheessa meinasi päästä itku. Sain jotenkuten raivolla raivattua tieni artikkelin läpi ja vastattua edes jotain melkein kaikkiin kysymyksiin. Kun aikaa ilmoitettiin olevan jäljellä kymmenen minuuttia, taisin siirtyä viimeiseen artikkeliin. Tämä viimeinen artikkeli osoittautuikin yllättäen kaikkein helpoimmaksi. Artikkeli käsitteli muistaakseni entisaikojen käsityöperinteitä. Tätä artikkelia minun ei tarvinnut edes lukea kokonaan vaan ainoastaan silmäilin tekstin läpi löytäen helposti vastaukset melkein kaikkiin kysymyksiin. Viimeiset minuutit käytin sitten täydentäen vastaukset kysymyksiin, jotka olivat vielä jääneet vastaamassa.

Fiilikset eivät siis olleet mitenkään erityisen korkealla viimeiseen osioon, kirjoittamiseen, siirtyessä. Ensimmäisen tehtävän tehtävänantoa en nyt jaksa millään muistaa. Toisessa tehtävässä aiheena oli valtiot, joissa yhteiskunta kustantaa asukkailleen ilmaisen terveydenhuollon sekä koulutuksen. Asiaa täytyi pohtia sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta ja viimeiseksi antaa oma mielipide asiaan. Molempien tehtävien aiheet olivat kohtalaisen simppeleitä ja minulle jäi jopa hieman ylimääräistä aikaa tehtävien kirjoittamisen jälkeen.

Kirjallisen osion jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana kävin hakemassa lukion vieressä olevasta Salesta evästä. Olin aamulla niin jännityksissäni etten saattanut syödä kuin kaksi näkkileipää. Olikos sitten ihme, että olin kuolla nälkään jo heti kokeen ensi minuuteilta lähtien? Onko mitään hirveämpää kuin yrittää ajatella nälkäisenä?

Minun ei kauan tarvinnut odotella haastatteluaikaa, sillä se oli jo heti 14:30. Haastattelun toisen osion aiheena oli kertoa jostain vaikeasta päätöksestä, siitä kuinka se on vaikuttanut elämääni, miltä päätöksen tekeminen tuntui jne. Juttu meinasi kyllä loppua vähän kesken, koska kiirehdin melko lailla peläten että jaarittelen liikaa. :D Kaikkinensa haastattelusta jäi hyvä mieli ja tiesin, että kyllähän se ainakin läpi menisi. Muutaman kerran takeltelin ja unohtelin muutamia sanoja, mutta mitäpäs tuosta kun ei kokeessa täydellisyyttä haetakaan.

Kaikkinensa minulle jäi IELTS-kokeesta kohtalaisen hyvä fiilis. Ensimmäinen ajatus kokeen jälkeen oli se, että vaikka tämä ei läpi menisikään, niin ei koe myöskään mahdoton ole läpäistä. Tiesin varmaksi että kuuntelusta ja haastattelusta sain tarvittavat pisteet, niistä jäi niin hyvä fiilis. Luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen osalta fiilikset olivat hivenen kaksipiippuiset. Olin kohtalaisen tyytyväinen kuinka sain itseni koottua luetun ymmärtämisen aikana, vaikka toinen artikkeli meinasikin lannistaa minut täysin. Kirjoitusosion tiesin menneen kohtalaisesti, mutta epäilin onko kielioppi ja sanasto tarpeeksi monipuolista ja kehittynyttä hyvään arvosanaan. Olin melko varma että luetun ymmärtäminen ja kirjoitusosio kiikkuvat siinä rajoilla. Joko menivät juuri ja juuri läpi, tai sitten reputin juuri ja juuri.

Koehan meni lopulta sitten juuri niin kuin alustavat fiilikseni antoivat ymmärtää. Kuuntelusta sain 9.0, luetun ymmärtämisestä 6.5, kirjoittamisesta 6.5 ja puhumisesta 8.0. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua vaan sai minut entistä päättäväisemmin tähtäämään kohti unelmaani. Seuraavalla kerralla se varmasti menisi läpi!

Yleistä IELTS-kokeesta

Tarkoitukseni oli lyhyesti kertoa IELTS-kokeesta yleisesti siinä lomassa kun kerron omasta ensimmäisestä koetilaisuudestani. Minulla on kuitenkin tapana sortua jaaritteluun ja haluan aina kertoa asiat viimeistä yksityiskohtaa myöten. Näinpä tuosta postauksesta oli vaarassa tulla nälkävuoden mittainen, joten päätin kertoa yleistä IELTS-kokeesta ennen kuin paneudun tuohon ensimmäiseen koetilaisuuteeni.

IELTS tulee sanoista "The International English Language System". IELTS on maailman suosituin englannin kielen pätevyyden testaamiseen suunniteltu koe, jota käytetään kielitaidon testaamiseen muun muassa korkeakouluhakujen yhteydessä tai maahanmuuttajien kielitaidon testaamiseen. Kokeesta on olemassa kaksi moduulia: academic ja general. Akateemista moduulia käytetään silloin kun on tarve selvittää opiskelijan tai työntekijän kykyä sopeutua ympäristöön, jossa käyttökielenä on englanti. Yleinen moduuli keskittyy perusteiden hallitsimiseen yksinkertaisissa sosiaalisissa ja työhön liittyvissä tilantessa. Minun täytyi tietenkin tehdä tuo akateeminen moduuli. NMC vaatii että kokeen jokaisesta osiosta on saatava asteikolla 1-9 arvosanaksi vähintään 7. IELTS-kokeen neljä osiota ovat kuuntelu, luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen ja puhuminen.

Suomessa kokeen järjestää Finnbrit ja koe on mahdollista suorittaa ainoastaan Helsingissä. Koetilaisuuksia on keskimäärin kahdesti kuussa ja paikkana niille on Eiran aikuislukio osoitteessa Iso-Roobertinkatu 20-22. Koetilaisuus itsessään alkaa koepäivänä tasan klo 10:00, mutta opiskelijoiden rekisteröiminen tilaisuuteen vie reilusti aikaa ja suurin osa kandinaateista oli paikalla jo heti kahdeksan jälkeen ovien auetessa. Ennen kokeen alkamista on siis syytä varautua parinkin tunnin odotteluun ennen tositoimiin pääsyä.

Koetilaisuus on jaettu kahteen osaan: kirjallinen ja suullinen osio. Kirjallinen osio sisältää tietenkin kuullun ymmärtämisen, luetun ymmärtämisen ja kirjoitusosion. Puheosio sisältää haastattelun. Kaiken kaikkiaan kokeeseen pyydetään varaamaan aikaa reilu 9 tuntia, sillä haastatteluaikaa voi joutua odottamaan jopa useita tunteja kirjallisen osuuden päätyttyä. Kirjallinen osuus kestää kokonaisuudessaan noin kolmen tunnin verran. Paikallisilla haastatteluosuus saattaa olla eri päivänä kirjallisen osuuden kanssa, mutta muualta saapuneiden haastattelu on aina samana päivänä. Usein myös niin että pitkän matkan takaa tulleet saavat aikaisemmat haastatteluajat.

Ensimmäinen osio on siis kuuntelu, joka kestää noin 30 minuutin ajan. Kuuntelu on jaettu neljään osioon, joista jokainen sisältää lyhyen yksinpuhelun tai keskustelun. Kysymyksiä kokeessa on yhteensä 40. Vastaukset kirjataan kuuntelun lomassa kysymyspaperille. Nauhan päätyttyä on vielä 10 minuuttia aikaa siirtää vastaukset viralliselle vastauspaperille. IELTS-kuuntelu eroaa kouluaikoina totutuista kuunteluista siten, että kaikki nauhat kuullaan vain kertaalleen. Näin ollen vastaukset on kuunneltava tarkkaan ja kirjoitettava ylös samantien, sillä toista mahdollisuutta vastausten tarkistukseen ei enää ole.

Kirjallisen osion toinen osuus on luetun ymmärtäminen, joka kestää tasan tunnin. Luettavana on kolme keskimäärin kolmen sivun mittaista akateemista artikkelia ja näistä 40 kysymystä. Periaatteessa artikkeleiden tulisi vaikeustasoltaan alkaa helpoimmasta ja päättyä vaikeimpaan, vaikka ensimmäisessä koetilaisuudessa kyllä todistin tämän väitteen ainakin omalta kohdaltani vääräksi. Jokaiseen artikkeliin ja siihen liittyviin kysymyksiin on siis varattu aikaa suunnilleen 20 minuuttia. Mutta koska artikkelit ainakin teoriassa vaikeutuvat loppua kohden, kannattaa ajankäyttö suunnitella niin että ensimmäiseen artikkeliin käyttää mahdollisimman vähän aikaa, jotta toisen ja eritoten viimeisen artikkelin läpikäymiseen jäisi aikaa enemmän. Vääristä vastauksista ei kokeessa rokoteta, joten kaikkiin kysymyksiin kannattaa vastata.

Viimeinen osio on kirjoitusosio, joka sisältää kaksi tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä pitää kirjoittaa minimissään 150 sanaa kuvaten yleensä jonkinlaista dataa. Tehtävänantona saattaa olla esimerkiksi kaavio joka kertoo jonkin tuotteen myynnin muutoksista tietyn ajanjakson aikana. Joskus tehtävä saattaa sisältää useammankin kuvan tai kaavion. Tehtävänä on kerätä oleellinen informaatio ja kertoa siitä. Tässä tehtävässä ei pidä millään tavalla analysoida annettua tietoa vaan ainoastaan kertoa näkemästään. Toinen tehtävä on sitten vähintään 250 sanan mittainen essee. Tehtävänä on usein kertoa näkökantoja jostain aiheesta sekä kertoa oma mielipide. Tehtävä saattaa olla myös väittämä, jonka positiivisia sekä negatiivisia puolia täytyy tuoda esiin lopuksi perustellen myös oman mielipiteensä. Aikaa viimeiseen osioon on myöskin tunti. Tässä osiossa aika käy erityisen tiukille, kun tehtävänä on kirjoittaa kaksi akateemista esseetä. Ensimmäiseen tehtävään tulisi käyttää aikaa suunnilleen 20 minuuttia ja toiseen 40 minuuttia, sillä jälkimmäisellä pidemmällä esseellä on suurempi painoarvo loppuarvosanan kannalta. Oma kokemukseni on että nämä aika-arviot eivät omalla kohdallani pitäneet laisinkaan paikkaansa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin. :D

Kirjallinen osio päättyy suunnilleen klo 13:00. Tämän jälkeen on pieni tauko ja haastattelut alkavat 14:00. Haastattelu kestää keskimäärin noin vartin verran ja se on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osassa haastattelija kyselee haastateltavan elämään liittyviä yleisiä kysymyksiä. Näihin saattaa kuulua esimerkiksi kysymyksiä nykyisistä opinnoista tai töistä, mistä haastateltava on kotoisin, minkälaisessa taloudessa haastateltava asuu, mitä tämä tykkää tehdä vapaa-ajallaan, ketä perheeseen kuuluu. Ensimmäisen osion loppupuolella kysymykset vaihtuvat hivenen yleismaailmallisimpiin kuten mitä mieltä haastateltava on siitä että onko lapsen oleellista oppia vieraita kieliä nuorella iällä tai miksi ilman apupyöriä ajaminen on lapselle iso kehitysaskel.

Toisessa osiossa haastateltava saa itselleen tehtäväkortin, jossa on aihe sekä muutama kysymys joihin haastateltavan on vastattava. Kandinaatti minuutin aikaa miettiä ja kirjoittaa ylös asioita joita hän haluaa mainita. Tämän jälkeen oppilaalla on 1-2 minuuttia aikaa puhua kyseisestä aiheesta kunnes haastattelija keskeyttää hänet. Tehtävän aiheena saattaa olla esimerkiksi kertoa ihailun kohteena olevasta ihmisestä, mieleenpainuvasta matkasta, paikasta jonne haluaisi matkustaa, taiteesta joka koskettaa, ympäristöongelmasta, parhaasta ystävästä, ahkerasti käytössä olevasta puhelinsovelluksesta jne. 1-2 minuutin yksinpuhelun jälkeen haastattelija kysyy lisäkysymyksiä tehtävän aihepiiriin liittyen. Tämän on haastattelun kolmas osio. Kolmannen osion kysymykset ovat soveltavampia: ne vaativat enemmän ajatusta ja kielitaitoa. Kysymyksiin on tarkoitus antaa pidempiä ja syvääluotaavampia vastauksia kuin ensimmäisen osion itseen liittyviin kysymyksiin.

Haastattelun jälkeen koe on ohi. Vastaukset ilmestyvät nettiin 13 päivää kokeen jälkeen ja postissa tulokset saapuvat joko samana päivänä tulosten ilmestyttyä nettiin tai paria päivää tästä myöhemmin.

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä jollekin IELTS-kokeen suorittamista suunnittelevalle. Jos joku asia jäi mietityttämään, niin kysymyksiä otan myös mielelläni vastaan! :)

Ajatuksista tekoihin

Vuosi 2015 vaihtui vuoteen 2016. Tässä vaiheessa aloin miettimään, että jos olisin tosissani lähdössä ulkomaille työsopimukseni päätyttyä helmikuussa 2017, täytyisi minun pian alkaa oikeasti tekemään töitä asian eteen.

Niinpä aloin tosissani mietiskelemään asiaa. Ensimmäisenä oli tietysti päätettävä kohde jonne lähteä. Ulkomaille lähtöä oli jännittävä ajatella näin yleisellä tasolla, mutta ajatus alkoi tuntumaan pelottavan todelliselta siinä vaiheessa kun alkoi mielessään karsimaan kohteita siihen yhteen jota kohti lähteä kulkemaan. Vaikka leikittelinkin ajatuksella lähteä muun muassa Australiaan, vakavasti harkinnassa olevat kohteet olivat Brittien saaret, Irlanti, Ruotsi ja Norja. Ensimmäisenä rajasin joukosta pois Ruotsin ja Norjan, sillä olin hyvin epävarma kielitaitoni suhteen ja halusin lähteä jonnekin, missä voisin puhua englantia. Niinpä jäljellä jäivät Iso-Britannia sekä Irlanti.

Näihin aikoihin otin ensimmäistä kertaa yhteyttä Profcoon, joka on kansainvälinen terveydenhuoltoalan rekrytointitoimisto, joka rekrytoi hoitoalan ammattilaisia Lähi-itään, Australiaan, Isoon Britanniaan sekä Irlantiin. Tässä vaiheessa ensimmäisenä vaihtoehtonani oli Irlanti ja vasta toisena Iso-Britannia. Kävi kuitenkin ilmi että Irlannissa otetaan huomioon ainoastaan viimeisin työsuhde ja koska olen tällä hetkellä töissä vanhusten palvelutalossa, en voisi Irlannissa työskennellä laisinkaan sairaalan vuodeosastoilla vaan minut huolittaisiin ainoastaan työskentelemään vanhusten parissa. Jos ehdottomasti haluaisin Irlantiin sairaalaan, täytyisi minun tehdä Suomessa töitä vielä sairaalan puolella ennen lähtöä. Vanhusten kanssa työskentelemisessä ei ole mitään vikaa, enhän minä sitä olisi muuten kohta kahta vuotta tehnyt. Olen kuitenkin miettinyt että haluaisin saada kokemusta vähän muiltakin aloilta, joten mielelläni siirtyisin tässä vaiheessa työskentelemään sairaalan puolelle. En myöskään ollut halukas lykkäämään lähtöä enää yhtään pidemmälle, joten tämän ajatusketjun tuloksena luovuin Irlannista ja jäljelle jäi enää Iso-Britannia.

Työskennelläkseni Briteissä minun täytyy rekisteröityä NMC:lle (Nursing & Midwifery Council). 18. tammikuutta kuluvaa vuotta saakka rekisteröinti sisälsi vain papereiden pyörittelyä ja maistraatissa hyppäämistä, mutta vuoden alusta saakka NMC on vaatinut maahan töihin hakeutuvilta hoitoalan ammattilaisilta myös kielitaidon todistamista. Valitettavasti englanninkielinen tutkintoni ei riittänyt kielitaitoni todistamiseen, koska olin tehnyt kaikki harjoitteluni Suomessa. Niinpä ainoa vaihtoehtoni oli suorittaa IELTS.

IELTS tulee sanoista "The International English Language System". IELTS on maailman suosituin englannin kielen pätevyyden testaamiseen suunniteltu koe, jota käytetään kielitaidon testaamiseen muun muassa korkeakouluhakujen yhteydessä tai maahanmuuttajien kielitaidon testaamiseen. Kokeesta on olemassa kaksi moduulia: academic ja general. Akateemista moduulia käytetään silloin kun on tarve selvittää opiskelijan tai työntekijän kykyä sopeutua ympäristöön, jossa käyttökielenä on englanti. Yleinen moduuli keskittyy perusteiden hallitsimiseen yksinkertaisissa sosiaalisissa ja työhön liittyvissä tilantessa. Minun täytyi tietenkin tehdä tuo akateeminen moduuli. NMC vaatii että kokeen jokaisesta osiosta on saatava asteikolla 1-9 arvosanaksi vähintään 7. IELTS-kokeen neljä osiota ovat kuuntelu, luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen ja puhuminen.

Pääsiäisen aikoihin vierailin Lontoossa ja tapasin siellä nykyisin asustelevaa ja työskentelevää entistä opiskelukaveriani. Hän kertoi minulle vasta rekisteröintiprosessin aloitettuaan kuulleensa että TE-toimiston kautta on mahdollista saada rahallista tukea 18-35 -vuotias EU-kansalainen, joka hakee töitä toisesta EU-maasta. Niinpä kävin Jyväskylän TE-toimistossa tapaamassa paikallista EURES-neuvojaa, joka ohjeisti minua asian eteenpäin viemisessä. Minun ymmärrykseni mukaan kyseessä on päättyvä hanke enkä tiedä ehdinkö minäkään saada tukea tutkintoni tunnistamiseen, koska minulla täytyisi olla tuleva työnantaja tiedossa jo marraskuun loppuun mennessä. Tämän lisäksi tukea voi saada haastattelumatkaan, uuten maahan asettautumiseen tai muuttoon, sekä kielikoulutukseen. Tällä hetkellä en itsekään tiedä voiko noita muita tukia saada vielä marraskuun jälkeenkin. Aion kuitenkin selvitellä asiaa.

Koska en rohjennut aloittaa rekisteröintiprosessia ennen IELTS-kokeen hyväksyttyä suorittamista, oli seuraava konkreettinen askel kokeen tekeminen. Ilmoittauduin koetilaisuuteen Helsingissä 18.6. Siitä kuitenkin lisää seuraavalla kerralla. :)

Taustoja

On  vaikea sanoa mihin saakka unelmani ulkomaille muuttamisesta oikein juontavat. Olen jo hyvin nuoresta saakka ollut kiinnostunut kielistä ja aloin varmaankin jossain yläasteen tienoilla käyttää englannin kieltä aktiivisemmin muun muassa lukemalla ja katsomalla englannin kielisiä sarjoja. Matkustuskärpänen minua ei päässyt kovin aikaisin puremaan sillä ennen täysi-ikäistymistäni olin käynyt ainoastaan kaksi kertaa Ruotsissa (joista toisella kerralla kävimme laivasta vain hetken Tukholman satamassa) ja kerran Virossa opintomatkalla lukioaikana. Ensimmäisen kunnon ulkomaanmatkani tein vasta kolme vuotta takaperin vuonna 2013 matkustaessani viikoksi yksin Lontooseen. Pala sydäntä tosin jäi sinne reissulle saman tien.

Suuren askeleen kohti mahdollista ulkomailla asumista otin aloittaessani kansainväliset sairaanhoitajan opinnot syksyllä 2011. Tutkintoni on siis kokonaisuudessaan englanninkielinen. Yllättävää kyllä, en ollut vaihdossa ulkomailla opintojeni aikana. Yritin kyllä lähteä vaihtoon hyvän opiskelukaverini kanssa mutta niin monien mielenkiintoisten kohteiden suljettua ovensa päätin jäädä jatkamaan opintojani Suomeen opiskelukaverini lähtiessä kolmeksi kuukaudeksi Unkariin. Suomeen jääminen oli kohdallani äärettömän hyvä ratkaisu enkä kadu hetkeäkään etten sitten lopulta lähtenytkään vaihtoon. Jo tässäkin kohtaa ajattelin mielessäni ja ehkä jo ääneenkin, että ehtiihän sitä sitten valmistumisenkin jälkeen ulkomaille lähteä.

Ulkomaille lähtemisestä tuli juteltua vuosien aikana monenkin opiskelukaverin kanssa. Tuskin kenellekään oli mikään yllätys että kansainvälisyys ja ulkomaille muutto opintojen jälkeen oli monen mielessä kun kerta englanninkielisiä opintoja oltiin suorittamassa. Tuolloin lähtö oli vielä kuitenkin hyvin kaukainen ajatus ja unelma jonka toteutumisesta ei edes ollut mitään takeita. Jollain tavalla en vielä tuolloin tohtinut edes tosissani ajatella että joku päivä oikeasti lähtisin jonnekin. Kerroin kyllä haaveistani monelle, mutta uskoin melko vankasti niiden myös jäävän haaveiksi.

Joulun alla vuonna 2014 minä sitten valmistuin sairaanhoitajaksi. Sain välittömästi töitä ja aloitin työt pätevänä sairaanhoitajana heti loppiaisen jälkeen vuonna 2015. Tässä vaiheessa olin kyllä jo vakavammin alkanut miettimään ulkomaille lähtöä, mutta lakaisin ajatukset toistaiseksi vielä maton alle sillä ajatuksella että täytyy nyt ensin kerätä vähän työkokemusta ja rahaa mahdollista lähtöä varten.

Syksyllä 2015 otin yhden konkreettisen askeleen tulevaisuutta ajatellen ilmoittautumalla kansalaisopiston ruotsinkielen preppauskurssille. Tuolloin en vielä tarkkaan tiennyt minne haluaisin lähteä ja mielessäni pyörivät englanninkielisten maiden lisäksi muun muassa Ruotsi ja Norja, joten halusin pitää nämä ovet avoinna kertaamalla ruotsin kieltä.

Tässä vaiheessa myös entiset opiskelukaverini alkoivat suunnittelemaan ulkomaille muuttoa tai muuttamaan ulkomaille töiden perässä. Yksi lähti Sveitsiin, toinen Lontooseen. Mielessäni mietin opiskelukavereideni ottaneen sen suuren askeleen jota itse suunnittelin, mutta tässä vaiheessa en ollut vielä edes varma että tohtisinko oikeasti määrätietoisesti lähteä tekemään itse töitä saman eteen. En tiedä mistä nämä ajatukset johtuivat. Jollain tavalla kaiketi ajattelin että enhän minä nyt kuitenkaan oikeasti minnekään lähtisi.

Työsopimukseni kotihoidossa oli päättymässä marraskuussa 2015 ja jälleen täytyi miettiä että mitäs sitten ja minkälaisella aikataululla. En edelleenkään ollut päättänyt mitään varmaa mutta ympäripyöreästi mietiskelin että voisin kenties lähteä ulkomaille kesällä 2016. Tuolloin nykyinen työnantajani oli tarjoamassa minulle töitä noin neljäksi kuukaudeksi keväälle 2016. Sitten kävikin niin että töitä tarjottiin helmikuulle 2017, yli vuodeksi. Mietiskelin asiaa pitkään ja hartaasti tullen siihen tulokseen että kyllä minä nyt otan tuon sijaisuuden vastaan ja lähden sinne ulkomaille sitten tämän jälkeen keväällä 2017. Sain jälleen vähän lisäaikaa miettiä asiaa ja kerätä rohkeutta unelmien todeksi laittamiseen.

Uuden alku

Hei kaikille ja tervetuloa blogini pariin! Nimeni on Jenna, olen 23-vuotias naisenalku Jyväskylästä. Synnyin ja vartuin Etelä-Pohjanmaalla pienessä reilun kolmentuhannen asukkaan pikkupitäjässä, kunnes muutin Jyväskylään opintojen perässä melko lailla tasan tarkkaan viisi vuotta sitten ollessani vielä vasta pikkuruinen 18-vuotias tyttönen. Opiskelin sairaanhoitajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa englanninkielisessä koulutusohjelmassa ja valmistuin sairaanhoitajaksi joulun alla vuonna 2014.

Valmistumisen jälkeen aloitin työt tammikuussa 2015 kotisairaanhoitajana Jyväskylässä ja teinkin niitä töitä saman vuoden marraskuun loppuun saakka. Joulukuussa 2015 aloitin työt nykyisessä työpaikassani 67-paikkaisessa vanhusten palvelutalossa, jossa minulla on töitä vuoden 2017 helmikuun loppuun saakka. Keväällä 2017 minulla on suurena haaveena muuttaa Britteihin töihin.

Täällä blogissani minun tarkoitukseni on kertoa matkastani kohti tuota unelmaa. Blogi toimii päiväkirjana itselleni, mahdollisen muuton jälkeen kuulumisväylänä perheelle, sukulaisille sekä ystäville ja toivottavasti kenties myös apuna ja innostajana muille Britteihin muuttoa suunnitteleville, eritoten hoitoalan ihmisille.

Toivon että viihdyt blogini parissa ja palaat tänne vielä uudelleen. Olisi myös todella mukavaa jos jättäisit merkin vierailustasi kommenttiboxin puolelle. Minulle voi myös lähettää sähköpostia etusivun ylälaidassa olevan sähköpostinamiskan kautta. Jos tämä reitti jostain syystä tuottaa ongelmia, sähköpostiosoitteeni on jennasinikka(at)outlook.com.